Carthage

MAP-kirkon alkeisyhdistyksen oppikirja kolmevuotiaille kehottaa sivulla 130 lapsia opettavaa aikuista näin:

Kerro omin sanoin kertomus siitä, kuinka profeetta Joseph Smith ja muut kirkon johtajat olivat Carthagen vankilassa. Ilkeät miehet olivat panneet heidät vankilaan, vaikka he eivät olleet tehneet mitään väärää. Profeetta tiesi, että hänen henkensä oli vaarassa, ja hän oli hyvin surullinen. Hän pyysi ystäväänsä John Tayloria laulamaan. John oli myös hyvin surullinen, ja hän sanoi Josephille, ettei häntä haluttanut laulaa, mutta Joseph kehotti häntä laulamaan. Kun John lauloi laulun Jeesuksesta, kaikista vankilassa olijoista tuntui paremmalta. Laulu muistutti heitä siitä, että taivaallinen Isä ja Jeesus rakastivat heitä. Se antoi heille voimaa ja rohkeutta.

Tapahtumaketju, joka johti Joseph Smithin kuolemaan, on aika paljon monitahoisempi ja monimutkaisempi kuin ylimalkainen väite "eivät olleet tehneet mitään väärää." MAP-kirkon alkeisyhdistyksen oppikirja kirkon historiasta 8-11 vuotiaille kertoo sivulta 210 alkaen omanlaisensa tarina, jossa myös kaikki vastuu vieritetään kirkkoa vihaavien ja vainoavien ulkopuolisten ihmisten harteille. 8-11 vuotiaiden oppikirjassa mainitaan muutamia avainseikkoja, jotkin suoraan valehdellen ja toiset tarkemmin selittämättä miksi tapahtumaketju purkautui siten kun se purkautui päättyen Joseph ja Hyrum Smithin murhaan Carthagen vankilassa.

8-11 vuotaiden oppimateriaalissa räikeimmät valheet ovat:

• Muutamat kirkon viholliset perustivat sanomalehden, joka kertoi ilkeitä valheita
• Joseph ja Hyrum Smithiä syytettiin väärin perustein maanpetoksesta

Sanomalehti, johon tekstissä viitataan, on tietysti Nauvoo Expositor. Lehden perusti William Law, joka oli ennen erottamistaan Joseph Smithin toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. William Law:lle viimeinen pisara oli kun Joseph Smith yritti päästä hänen vaimonsa Jane Law:n sänkyyn ja näin lisätä Jane omaan haaremiinsa. Lehdessä William Law aikoi kertoa tosiasioita kirkosta ja Joseph Smithistä, joita valtaosa Nauvoon mormoneista ei tiennyt, eikä siis "ilkeitä valheita" kuten kirkon oppimateriaalissa annetaan ymmärtää. Yksi näistä väitetyistä "valheista" oli Joseph Smithin aviorikokset toisten miesten vaimojen kanssa ja moniavioiset suhteet, jotka olivat osavaltion laissa kiellettyjä.

Joseph ja Hyrum Smithin maanpetossyytteet taas olivat lehden painon tuhoamisesta seuranneista levottomuuksista. Lehden painon tuhoamisen jälkeen naapuri piirikunnan lehdessä, jossa mormonit eivät toki olleet kovin suosittuja, hyökättiin kovin sanakääntein näitä USA:n perustuslailliseen sananvapauteen puuttuvia toimia kohtaan ja vaadittiin suoranaisesti sotaa mormoneja vastaan, mikä luonnollisesti nostatti pelkoa mormonien kansoittamassa Nauvoossa. Lehtipainon tuhoaminen johti myös useisiin pidätysmääräyksiin Joseph Smithiä ja mormonijohtajia kohtaan. Nauvoossa pidätysmääräykset kuitenkin hylättiin kaupungin perustamiskirjaan kirjattujen habeas corpus pykälien nojalla, jotka oli suunniteltu nimenomaisesti estämään Joseph Smithin luovuttaminen Nauvoon ulkopuolisten tuomioistuinten tuomittavaksi. Habeas corpuksen käyttö pidätysmääräysten kumoamiseksi näin selkeän rikoksen kohdalla oli kuitenkin liikaa kuvernööri Thomas Fordille, joka vaati Joseph Smithiä antautumaan ja saapumaan Carthagen oikeuteen vastaamaan syytöksiin. Suojellakseen itseään ja Nauvoon kaupunkia mahdollisilta levottomuuksilta Joseph Smith oli myös julistanut sotatilan sekä mobilisoinut Nauvoon legioonan. Suunnilleen 2500 miehen Neuvoon legioona, jota verrattaessa liittovaltion armeijan silloiseen vahvuuteen n. 8500 miestä,  oli miesvahvuudeltaan USA:n toiseksi suurin armeija. Sotatilan julistaminen ilman kuvernöörin lupaa ja Nauvoon legioonan mobilisointi nähtiin Illinoissa suorana maanpetoksena ja osavaltion rauhaa vakavasti uhkaavana tekona. Perusteet maanpetossyytteille siis olivat olemassa.

Lisäksi osavaltion muut asukkaat suhtautuivat mormoneihin varsin epäluuloisesti sillä mormonit äänestivät vaaleissa kirkon johtajien ohjeiden mukaan ja mormonijohtajia syytettiinkin vaaleissa äänien myymisestä sekä poliittisella vaikutusvallalla pelaamisesta. Pelätessään mormonien tavoittelevan teokraattista yksinhallintoa alueella liittoutuivat muut piirikunnan asukkaat paikallisvaaleissa mormoneja vastaan, joskin huonolla menestyksellä monituhatpäisen mormoniyhteisön äänestäessä omat ehdokkaansa avainpaikoille. Lehtipainon tuhoamispäätöksestä seurannut tapahtumaketju kireässä poliittisessa tilanteessa johti Joseph Smithin kuolemaan ja Nauvoon kaupungin perustamiskirjan peruuttamiseen ja siten mormonien lopulliseen karkottamiseen osavaltiosta. Luultavasti mikään mitä Nauvoo Expositorissa olisi painettu ei olisi johtanut vastaavaan tilanteeseen tai mormonien lopulliseen karkottamiseen osavaltiosta. Lehden tuhoamisen voidaankin spekuloida olleen ehkäpä Joseph Smithin uran huonoin poliittinen päätös.

Palataan siis alkuun ja mutustellaan hieman sanoja "Ilkeät miehet" sekä "eivät olleet tehneet mitään väärää." Ilkeitä miehiä, jotka panivat Joseph ja Hyrum Smithin vankilaan, ovat MAP-kirkon narratiivissa osavaltion virkamiehet ja kuvernööri, jotka yrittivät ylläpitää rauhaa osavaltiossa ja välttää sisällisodan vaatimalla Joseph Smithiä ja kirkon johtajia vastaamaan teoistaan oikeuteen. "Mitään väärää" mormonijohtajat eivät kirkon opetusten perusteella tehneet tuhotessaan lehtipainon ja sitä seuranneiden levottomuuksien aikana julistaessaan sotatilan ja mobilisoidessaan maan toiseksi suurimman armeijan. En pidä mitenkään ihmeellisenä, että kaiken tämän jälkeen liittovaltio halusi riisua mormonit aseista ja karkottaa heidät osavaltiosta, kukapa sitä haluaisi omalle takapihalleen arvaamattomasti käyttäytyvää yksityisarmeijaa ja häikäilemättömästi omia valtapyrkimyksiään pönkittäviä uskonjohtajia.

Sinänsä ikävää on, että Joseph Smith ei tullut tuomituksi tuomioistuimessa. Carthagessa järjestetty oikeusistunto ja sitä seurannut Smithien vangitseminen ei ollut edes ensimmäinen kerta kun Joseph Smith oli syytettynä maanpetoksesta. Missourista maanpetossyytteet olivat seurausta 1838 levottomuuksista ja Joseph Smith tuomittiin sotatuomioistuimissa jo kertaalleen kuolemaan maanpetoksesta. Tuolloin Joseph Smith pelastui vain kun hänen puolustusasianajanaan toiminut ja tuomion täytäntöönpanosta kieltäytynyt Alexander Doniphan argumentoi, ettei siviiliä voitu tuomita sotatuomioistuimessa. Tapauksen käsittely siis siirrettiin siviilioikeuteen, mutta Joseph Smith pakeni ennen kuin siviilituomioistuin kerkesi syytteitä käsitellä. Olisikin todella mielenkiintoista tietää miten maanpetostuomio olisi aikanaan vaikuttanut mormonikirkon menestysmahdollisuuksiin vaikka epäilemättä hänestä olisi tuossakin tapauksessa leivottu marttyyri Brigham Youngin toimesta.

Mikään pyhimys Joseph Smith ei todellakaan ollut. Hänen elämäänsä värittää useat kohtaamiset lain kanssa erilaisista huijauksista, aviorikoksista ja petoksista. Maan alkaessa poltella jalkojen alla turhankin paljon hän on noudattanut samaa kaavaa kuin kuka tahansa aikalainen lainsuojaton ja paennut seuraavaan osavaltioon.

Quentinin malliesimerkki uskonnollisesta manipuloinnista

Jos et vielä lukenut uskonnollista manipulointia käsittelevää kirjoitussarjaani niin nyt voisi olla hyvä, sillä olen päättänyt tänään ruotia Lokakuun 2016 MAP-kirkon yleiskonferenssissa Quentin L. Cookin manipulointitekniikoilla kyllästetyn puheen.

Aloitetaan siis.

Rohkeita todistuksessa Jeesuksesta

Iankaikkinen elämä on suurin Jumalan lahjoista, ja se suodaan niille, jotka pitävät Jumalan käskyt ja kestävät loppuun asti.

Puheen ensimmäinen lause tarjoilee kuulijalleen oppia yli yksilön ja euforiaa, Jumalan tarjoaman lahjan ja iankaikkisen elämän muodossa. Samalla hän ehdollistaa Jumalan rakkauden sulkemalla lahjan saajien ulkopuolelle ne, jotka eivät pidä Jumalan käskyjä ja ovat heikkoja uskossaan, mikä toimii samalla olemassaolon häivyttämisenä.

Toisaalta iankaikkinen elämä taivaallisen Isämme luona kielletään niiltä, ”jotka eivät ole rohkeita todistuksessa Jeesuksesta”

Toisessa lauseessa hän vielä laajentaa olemassolon häivyttämistä lisäämällä joukkoon ne jotka eivät ole "rohkeita todistuksessaan." Tämä ilmaus toimii olemassaolon häivyttämisen ohella ladattuna kielenä, sillä se sisältää verhotun uhkauksen kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät täytä kirkon tasovaatimuksia, julista uskostaan rohkeasti tai osallistu kirkon jäsenhankintaan. Lause myös tarjoaa niille, jotka kokevat olevansa rohkeita todistuksessaan, oikeutuksen syyllistää heikompia jäseniä.

Tämän jälkeen Quentin kertoo melko tyhjänpäiväisen tarinan isästään ja sähköpylväästä, johon hän ilmeisesti toivoo kuulijoiden samaistuvan ja jota hän käyttää vertauskuvana alustamaan seuraavaa:

Kompastuskivi on ”este uskolle tai ymmärrykselle” tai ”haitta edistymiselle”. Hengellinen kompastuminen on ”lankeamista syntiin tai kurittomuuteen”. Kompastuskivi voi olla mitä tahansa, mikä estää meitä saavuttamasta vanhurskaita tavoitteita.

Quentinin metafora kompastuskivestä aloittaa puheen pääpainona näyttäytyvän fobioiden istutuksen, jossa pahoiksi ja pelottaviksi määritellään kaikki asiat, jotka eivät edistä uskoa. Hän jatkaa:

Meillä ei ole varaa antaa kompastuskivien hämmentää tai häiritä todistustamme Isästä ja Pojasta. Me emme saa langeta siihen ansaan. Todistuksemme Heistä pitää pysyä puhtaana ja yksinkertaisena kuten isäni yksinkertainen sähköpylvään puolustus karjatilalla, jossa hän varttui.

Tämä on  riippuvuuden synnyttämistä kun hän vetoaa kuulijoihin kuinka todistuksen tulee olla puhdas ja yksikertainen, jotka termeinä sisältävät viittauksen lapsenkaltaisesta vittomuudesta ja jäsenen riippuvuussuhteesta kirkkoon sekä sen johtajiin.

Tämän jälkeen Quentin lähtee ampumaan alas pahaksi koettuja "kompastuskiviä," joita ovat ihmisfilosofiat, synnin kieltäminen ja keskittyminen johonkin tiettyyn opilliseen yksityiskohtaan muiden kustannuksella, jota hän kutsuu maalin yli ampumiseksi.

Ihmisfilosofioista puhuessaan Quentin ripotteli sekaan mm. seuraavat lauseet:

Mutta me tiedämme myös, että vastustajan parhaimpana pitämä strategia on johtaa ihmiset pois Jumalan luota ja saada heidät kompastumaan tähdentämällä Vapahtajan ja Hänen opetustensa sijaan ihmisfilosofioita.

Me tiedämme, että luopumus tapahtui osittain siksi, että ihmisfilosofiat korotettiin Kristuksen keskeistä perusoppia tärkeämmiksi.

Ilman uskonkäsityksiä ei ole tunnetta vastuullisuudesta Jumalaa kohtaan.

Kaikki kolme yllä lainaamaani lausetta rakentavat epäluuloja jäsenen mieleen kirkon ulkopuolisia aatteita kohtaan. Muistettaessa kuinka puheen alussa Quentin ehdollisti iankaikkisen elämän kuuliaisuudelle niin tämä on voimakas uhkaus, joka saa pahimmillaan jäsenet pelkäämään ulkopuolisia tietolähteitä ja toimii siten myös miljöö- ja informaatiokontrollina. Fobioiden istutuksen lomassa Quentin myös hyökkää kirkon johtajien perinteisellä tavalla lähtijöitä kohtaan.

Valitettavasti näin käy myös joidenkuiden kirkon jäsenten kohdalla, jotka joutuvat ymmälleen ja antavat ajalle ominaisten aatteiden vaikuttaa heihin – eivätkä monet niistä ole selvästikään vanhurskaita.

”Paljon seulontaa tapahtuu siitä syystä, että poiketaan vanhurskaasta elämästä eikä siitä tehdä parannusta. Muutamat luopuvat eivätkä pysy vahvana loppuun asti. Muutamat joutuvat luopioiden eksyttämiksi. Samoin muutamat loukkaantuvat, sillä jokaisella taloudenhoitokaudella on kyllä omat kompastuskivensä!”

Stereotyypittämällä lähtijät yksinkertaisesti vanhurskaudessaan epäonnistuneiksi, luopioiksi ja loukkaantuneiksi Quentin käyttää kaikille mormoneille tuttuja ajatuksenpysäytyskliseitä, joilla jäsenet on opetettu torjumaan monet kirkon kanssa ristiriitaiset ajatukset. Quentin, kuten ei kukaan muukaan kirkon johtaja, tule varmaan koskaan edes viittaamaan puheissaan sellaiseen mahdollisuuteen, että jollakulla voisi olla joku hyvin perusteltu syy lähteä kirkosta, joten vastaavia stereotyypityksiä tulemme kuulemaan varmasti tulevaisuudessakin.

Tämän jälkeen Quentin jatkaa syntien kieltämisestä totalistisella uudelleen määrittelyllä ja mystisellä manipuloinnilla.

Yksi meidän aikamme ainutlaatuisista ja ongelmallisista puolista on se, että monet ihmiset käyttäytyvät syntisesti mutta kieltäytyvät pitämästä käytöstään syntisenä. He eivät tunne katumusta eivätkä halua myöntää, että heidän käytöksensä on moraalisesti väärin. Jopa jotkut, jotka tunnustavat uskovansa Isään ja Poikaan, asettuvat erheellisesti sille kannalle, ettei rakastavan taivaallisen Isän pitäisi vaatia mitään seurauksia käytöksestä, joka on vastoin Hänen käskyjään.

Totalistisen uudelleen määrittelyn tästä kohdasta tekee se, että Quentin määrittelee ulkopuolisten ihmisten kokemuksen elämästä ja vierittää synnin heidän päällensä omasta viitekehyksestään. Hän myös määrittelee ulkopuoliset ihmisten moraalin puutteelliseksi, koska he kieltäytyvät hyväksymästä MAP-kirkon viitekehystä oman elämänsä tulkitsemiseen. Tämä sulautuu mormonikirkon mystiseen manipulointiin, jonka mukaan vain ja ainoastaan MAP-kirkolla on koko totuus ja koko muu maailma on väärässä samalla istuttaen hienovaraisesti me vastaan muut ajattelua jäsenten mieliin. Seuraavaksi Quentin lisää yhtälöön pyhää tiedettä:

Alma auttoi Koriantonia ymmärtämään, että ei ole ”epäoikeudenmukaista määrätä synnintekijä kurjuuden tilaan". Mutta hän huomautti, että Aadamista alkaen armollinen Jumala oli suonut ”aikaa parannuksentekoon”, koska ilman parannusta ”suuri pelastussuunnitelma olisi tehty tyhjäksi”. Alma myös totesi, että Jumalan suunnitelma on ”onnensuunnitelma”.

Quentin siis yrittää pukea epäloogisen jollain tavalla loogiseen asuun. Lisäksi hän samalla esittää uhkauksen synnintekijää odottavasta kohtalosta jos ei tee parannusta, mutta jättää kaiken tärkeään tiedon pois jolloin kuulija täyttää aukot mistä parannus on tehtävä. Kyseessä on siis epäsuora ohje tehdä parannusta jostain, mitä ei määritellä. Samaa pyhää tiedettä ja mystistä manipulointia hän jatkaa myös seuraavassa kappaleessa.

Alman opetukset ovat mitä valaisevimpia: ”Sillä katso, oikeudenmukaisuus esittää kaikki vaatimuksensa, ja myös armo vaatii itselleen kaiken, mikä on sen omaa; ja niin ainoastaan todella katuvat pelastuvat.” Todellisessa valossaan nähtyinä parannuksen loistavat siunaukset ja kuuliaisuus Vapahtajan opetuksille ovat tavattoman tärkeitä. Ei ole epäoikeudenmukaista puhua selkeästi, kuten Alma Koriantonille, syntisten valintojen ja parannuksenteon puutteen seurauksista. Usein on julistettu: ”Ennemmin tai myöhemmin jokaisen on istuttava seurausten juhla-aterialle.”

Lukemalla tekstiä ulkopuolisena siinä ei ole yksinkertaisesti päätä eikä häntää ja kehokin on pahasti kateissa vaikka sanat onkin puettu jollain tavalla loogiselta kuullostavaksi sarjaksi äännähdyksiä. Kyse on siis edelleen pyhästä tieteestä, joka ei kerro ulkopuoliselle oikeastaan mitään, mutta jonka kultissa sisällä oleva jäsen kokee jollain tavalla arvokkaana ohjeena.

Viimeiseksi kompastuskiveksi Quentin nimesi siis maalin yli katsomisen, josta hän aloittaa lainaamalla Mormoninin kirjasta:

Profeetta Jaakob puhui muinaisista juutalaisista uppiniskaisena kansana, joka halveksi selkeitä sanoja, tappoi profeetat ja etsi sellaista, mitä ei voinut ymmärtää. ”Ja nyt, sokeutensa tähden – mikä sokeus johtui siitä, että he katsoivat yli maalin – heidän täytyi langeta.”

Tämä maalin yli katsominen Quentinin puheessa heittää syyllisyyden viittaa niiden päälle, jotka keskittyvät johonkin yksittäiseen kirkon oppiin ja sen perusteella kyseenalaistaa kirkon johtajien auktoriteetin.

Evankeliumin viemistä äärimmäisyyksiin on se, että kohottaa jonkin evankeliumin periaatteen muiden yhtä tärkeiden periaatteiden yläpuolelle ja asettuu kannalle, joka ylittää kirkon johtajien opetukset tai on ristiriidassa niiden kanssa.

Kun me korostamme jotakin periaatetta tavalla, joka vähentää sitoutumistamme muihin yhtä tärkeisiin periaatteisiin, tai asetumme kannalle, joka on kirkon johtajien opetusten vastainen tai ylittää ne, niin me katsomme yli maalin.

Quentin näin muistuttaa kuulijoitaan pariin otteeseen kuinka kirkon oppi ajaa yli yksilön ja johtajat ovat aina oikeassa.

Lopuksi Quentin vielä kokoaa suuren osan käyttämistään manipulointitekniikoista yhteenvedossaan tiiviiseen nippuun.

Jos meidän on määrä olla rohkeita todistuksessamme Jeesuksesta [julkinen sitoutuminen], meidän täytyy välttää kompastuskiviä, jotka saavat ansaan monia muutoin kunniallisia ihmisiä ja estävät heidän edistymisensä.[fobioiden istutus] Päättäkäämme olla aina Hänen palveluksessaan.[Teot synnyttävät uskoa] Tietoa etsiessämme meidän pitää välttää ihmisfilosofioita, jotka heikentävät sitoutumistamme Vapahtajaan.[fobioiden istutus, miljöökontrolli] Meidän täytyy nähdä synti sen oikeassa valossa ja ottaa vastaan Vapahtajan sovitus tekemällä parannusta.[totalistinen uudelleen määrittely, pyhä tiede, mystinen manipulointi] Meidän pitää välttää maalin yli katsomista ja keskittyä Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme ja Lunastajaamme, ja noudattaa Hänen oppiaan.[epäsuorat ohjeet, oppi yli yksilön]

Kokonaisvaltaisesti Quentin L. Cookin puhe oli kyllästetty uskonnollisella manipuloinnilla.

Mielenkiintoiset pari viikkoa

Viimeisen parin viikon aikana mormonikirkon tietovuodot ovat raottaneet kulissien takaista maailmaa. Ensin suivaantunut jäsen, joka redditissä väitti kirkon tuhonneen hänen elämänsä, latasi nettiin kymmeniä kirkon sisäisiä dokumentteja. Dokumentit itsessään eivät olleet mitään maata vavisuttavia salaisuuksia, joskin siellä jotain pieniä ja mielenkiintoisia tiedonjyviä hajanaisesti esiintyy. Astetta huonompaan valoon MAP-kirkko sinkoutui kun youtubeen ilmestyi "Mormon Leaks" -kanava. Mormon Leaks kanavalla on tällä hetkellä 15 videota kirkon ylimmän johdon kokouksista.

Salt Lake Tribune listasi videot sivullaan sekä kuvasi muutamilla lauseilla niiden sisältöä. Salt Lake tribune kuvailee videoita seuraavasti:
Kirkko ja Islam: (15.2.2012) Johtajat keskustelevat työryhmästä, joka valmistelee lähetystyöntekemistä Islamilaisissa maissa.
Tiede ja Moraali: (11.6.2011) Johtajille kerrotaan nousevista tieteen saavutuksista ja niiden mahdollisista vaikutuksista moraaliin.
Avioliitto, myytit ja faktat: (21.2.2007) Mormonijohtajille vakuutetaan kuinka avioliitto on edelleen aikuisenemmistön toive, mutta heitä varoitetaan kuinka mormonit, kuten muutkin yleisesti, viivästyttävät avioitumista ja saavat siten vähemmän lapsia.
Nuoret sinkut: (12.11.2008) Johtajille puhutaan kuinka nuorten sinkkujen pitäminen kirkossa on yhä vaikeampaa. Aktiivisuus Pohjois-Amerikassa n. 30% ja kansainvälisesti alle 20%.
Merirosvous: (3.12.2008) MAP-johtajille puhutaan merirosvojen kasvaneesta uhasta maailman merillä ja he katsovat lyhyen pätkän "Pirates of Carribean" elokuvasta.
Kirkon valmistautuminen: (15.5.2008) Kirkon johtajat keskustelevat jäsenten kotivarastoista. Noin 20%:lla USA:n mormoneista on kolmen kuukauden kotivarastot kun 10-15%:lla on jopa vuoden varasto. Alle 3%:lla USA:n ulkopuolella asuvista jäsenistä on kotivarastoa ylipäänsä.
Asuntokriisi: (17.9.2008) MAP-johtajat kuulevat asuntokriisiin johtaneista syistä ja kuinka rahoitusala otti liian suuria riskejä.
Wikileaks: (12.1.2011) Keskustelu, jonka oli tarkoitus käydä läpi kirkon kyberturvallisuutta, keskittyykin Chelsea Manningin seksuaalisuuteen. Keskustelun aikana mm. Dallin H. Oaks esittää arvelunsa kuinka media peittelee negatiivisia uutisia homoseksuaaleista.
Kurdit: Kansakunta ilman valtiota: (13.6.2012) Yleisauktoriteetit kuuntelevat esityksen kurdeista ja keskustelevat kuinka viedä mormonismia heille.
Kirkon PR Washintonissa: (18.2.2009) Entinen senaattori Gordon Smith selostaa kuinka arvokaita senaatissa olevat aktiiviset jäsenet ovat ja kuinka he pystyvät järjestämään tapaamisia ulkomaiden johtajien kanssa.
Marijuana: (11.11.2010) Kirkon johtajat keskusteleva lääkemarijuanan tulosta markkinoille ja kuinka siitä tulisi puhua jäsenille.
Uskonnonvapaus: (16.5.2012) Entinen Utahin kuvernööri Mike Leavitt esittää MAP-kirkolle suunnitelman yhdistää voimat muiden uskonyhteisöjen kanssa taistelussa uskonnonvapauden puolesta abortteja ja homoavioliittoja vastaan.
Eläkesäästöt: (29.10.2008) Keskustelun keskiössä talousromahdus ja kuinka se voi johtaa tilanteeseen, jossa kirkolla on vähemmän eläkepäiviään lähetyssaarnaajina viettäviä vanhuksia.
2008 vaalit: (19.11.2008) David Magleby, yhteiskuntatieteilijä BYU:sta, esittelee yleisauktoriteeteille analyysin 2008 vaaleista päähuomion keskittyessä homoavioliittoaloitteisiin.
Kirkon historiaosaston tapaaminen: (?.?.?) Kirkon johtajat keskustelvat muutoksista kirkon historiaosastolla.

Videot antavat mielenkiintoisen kuvan kirkon johdosta. Kuva on karu, nämä vanhat paapat eivät ole kiinnostuneita maailman parantamisesta, ihmisoikeuksista tai köyhien auttamisesta, sillä he tuntuvat monin paikoin miettivän enemmän sitä onko joku homoseksuaali vai ei, kuten mm. Wikileaks videossa esitettiin kysymys onko Julian Assagne homo jne. Kirkon johtajien jumalallinen innoitus näyttääkin käytännössä olevan powerpoint -kalvojen ja keskustelujen muodossa suunnitelmien punomista siitä kuinka tasa-arvoista avioliittolakeja puoltavia aloitteita pystytään kampittamaan mahdollisimman tehokkaasti puhumalla aiheesta kielteisesti mediassa, muodostamalla peiteorganisaatioita, joilla pyritään vaikuttamaan lainsäätäjiin, sekä tukemalla kirkon tavoitteita asiassa yksityisten lakifirmojen avulla.

MAP-kirkko onkin näiden videoiden valossa varsin merkittävä pelaaja USA:n mielipiteiden muokkausmarkkinoilla ja se pyrkii vaikuttamaan varsin kyseenalaisin tavoin miljoonien kirkon ulkopuolisten ihmisten elämään.