torstai 26. toukokuuta 2016

Uskonnollinen manipulointi - Julkinen Sitoutuminen

Aivan kuten teoista seuraa usko niin jopa voimakkaammin toimii julkinen sitoutuminen uskon synnyttäjänä. Julkiset esiintymiset ja uskontunnustukset synnyttävät sisäistä painetta ylläpitää omaa itsetuntoa, mainetta ja uskottavuutta. Kukaan ei halua tulla tunnetuksi tekopyhänä, joten julkiset uskonilmaukset synnyttävät voimakasta painetta alitajunnalle muokata sisäiset uskomukset julkisesti ilmaistujen uskontunnustusten mukaisiksi.

Toukokuun 2008 Liahonassa Dallin H. Oaks valjasti käyttöönsä juuri tämän manipulointimetodin puheessa "Todistus", jossa hän kertoi kuinka jäsenet voivat saada todistuksen (mormonitermi voimakkaalle uskoon perutuvalle vakuuttuneisuudelle):
Me saamme todistuksen tai vahvistamme sitä lausumalla sen. Joku on jopa esittänyt, että joistakin asioista todistuksen saa paremmin seisaallaan niistä todistamalla kuin polvillaan niistä rukoilemalla.
Dallin H. Oaks kehottaa jäseniä siis ilmaisemaan uskoaan, vaikka he eivät uskoisi. Käytännössä Oaks kehottaa jäseniä valehtelemaan niin kauan kunnes he uskovat oman valheensa. Sosiaalipsykologisissa tutkimuksissa tämän prosessin toimintaa on havainnollistettu useissa kokeissa ja alitajunnassa tapahtuva ketju toimii jotakuinkin oheisen kaavion mukaan. Kirjoitinkin tähän liittyvästä psykologisesta ilmiöstä jo reilut kolme vuotta sitten. Sitoutuminen johtaa tekoihin, teot muuttavat ajattelua, jotka synnyttävät uskomuksia ja lopulta synnytetty usko sulautuu osaksi henkilön identiteettiä.

Sitoutuminen johonkin ei luonnollisesti ole huono asia, mutta kun se tehdään ulkoisen sosiaalisen paineen alla totalistisessa miljöössä muutos ei lähtökohtaisesti ole yksilön tahdon, mieltymysten ja toiveiden mukainen. Lähes poikkeuksetta jäsenen tai tutkijan odotetaan sitoutuvan varsin puutteellisesti tiedoin. Usein lähetyssaarnaajat ehdottavat kasteelle menoa jo muutaman tapaamisen jälkeen. Jäsenille ei ennen ensimmäistä temppeliendaumenttia etukäteen kerrota millaisia valoja ja liittoja heidän odotetaan tekevän temppeleissä, mutta kun ennen seremoniaa ovet suljetaan jäsenen odotetaan silti tekevän ne kaikki julkiset sitoumukset joita seremonian läpikäyminen edellyttää. Kauniilta kuullostavat ajatukset puhtaudesta, rakkaudesta ja uskollisuudesta sekä jäsenten ystävällisyys houkuttelevat tekemään sitoumuksia ilman tarkempaa määrittelyä, mutta näin toteutettuna yhteisön johtajille annetaan usein vapaat kädet määritellä jälkikäteen mitä kussakin tilanteessa tehdyt lupaukset tarkoittavat. Tällä tavoin käytettynä julkinen sitoutuminen on merkittävä työkalu yhteisöidentiteetin muokkaamiseen, jolla sulautetaan yhteisön opit osaksi jäsenen identiteettiä. Robert Cialdini kirjassaan "Influence" varoittaakin sivulla 68 kuinka tulisi olla varovainen tällaisten epämääräisten sitoumusten tekemisessä:

Kunhan identiteettiä muuttava prosessi on saatu käyntiin, ja henkilö tekemään toivottu sitoumus, mieli hoitaa loput. Henkilö muuttaa omaa ajatteluaan tekemänsä sitoumuksen mukaiseksi, vaikka olisi joskus aikaisemmin mahdollisesti ollut jopa täysin päinvastaista mieltä.

Prosessi on täysin alitajuinen, eikä sitä sen tiedostaminen ole helppoa. Prosessin toiminnalle näennäinen valinnanvapaus on kriittistä. Uhattuna tai selkeän painostuksen alla tehdyt sitoumukset eivät pysty muuttamaan ajattelua tai uskomuksia. Jos henkilö tuntee tekevänsä sitoumuksen omasta tahdostaan niin hän omaksuu sitoumukseen liittyvät uskomukset elämäänsä. Ajattelun muokkaamisen näkökulmasta ei ole merkitystä tekeekö sitoumuksen seurakunnan edessä, lähetystyökumppanille, opettavalle lähetyssaarnaajalle, toiselle jäsenelle, piispalle tai jopa vain "Jumalan läsnäollessa."

Mormonikirkossa jäsenien odotetaan tekevän monia sitoumuksia. Mormonit ovat liittoihin uskovia ihmisiä ja liitot ovat Jumalalle tehtyjä lupauksia. Kirkon Pyhien Kirjoitusten Opas kertoo liitoista seuraavaa:
Jumalan ja ihmisen välinen sopimus, mutta sopimuksen osapuolet eivät ole samanarvoisia. Jumala antaa liiton ehdot, ja ihmiset lupaavat tehdä, mitä hän pyytää heitä tekemään. Sitten Jumala lupaa ihmisille tiettyjä siunauksia heidän kuuliaisuudestaan.

Periaatteita ja toimituksia saadaan liiton kautta. Kirkon jäsenet, jotka tekevät tällaisia liittoja, lupaavat kunnioittaa niitä. Esimerkiksi kasteessa jäsenet tekevät Herran kanssa liiton ja uudistavat tämän liiton nauttiessaan sakramentin. Lisää liittoja tehdään temppelissä. Herran kansa on liittokansa ja saa suuria siunauksia pitäessään liittonsa Herran kanssa.
Mormonikirkon liitot siis sitovat jäseniä ja hyväksyessään tällaiset sopimukset jäsen antaa kirkon johdolle, jonka väitetään edustavan Jumalaa maailmassa, vapaat kädet määritellä miten missäkin tilanteessa jäsenen tulisi toimia riippumatta jäsenen omasta tahdosta.

Julkinen uskonjulistaminen, todistaminen, aloitetaan mormonikirkossa jo hyvin nuorina. Lapset opetetaan jo heti 3-vuotiaista alkaen kuinka tärkeää on julistaa omaa todistustaan ja mitä useammin sen parempi. Ei ole tavatonta kuinka kerran kuukaudessa järjestettävässä todistuskokouksessa, jossa kuka tahansa voi käydä seurakunnan edessä ilmaisemassa omaa uskoaan, nähdään vanhempi kantamassa hädin tuskin puhumaan oppinutta lastaan puhujapönttöön ja kuiskuttelemassa hänen korvaansa mitä mikrofoniin kuuluu sanoa. Jokaiselle lapselle opetetaan alkeisyhdistyksessä myös todistuksen kaava. Kun kaikki oppivat saman todistuskaavan jo äidinmaidon kautta niin ei ihme, että kaikki oppivat myös uskomaan samoin. Käytännöt ovat systemaattisia ja tarkoituksenmukaisia sillä kirkko on määritellyt myös jokaisen vanhemman velvollisuudeksi opettaa lapsilleen kuinka tärkeää todistaminen on. Lapset oppivat nopeasti kuinka todistamisesta seuraa vanhempien ja muiden seurakuntalaisten ylitsepursuavaa kiitosta ja huomiota, vaikka he toistaisivat vain ulkoa opittuja fraaseja asiaa sen tarkemmin ajattelematta. Positiivinen palaute jäseniltä vahvistaa entisestään opittua käytöstä näin assossioiden todistamisen positiivisiin tunteisiin, jotka totalistisen uudelleen määrittelyn mukaan tulkitaan Pyhän Hengen vaikutukseksi.

Vastaavasti kirkon oppimateriaalit ohjaavat tunneille osallistujia ja tunneilla opettavia julkisesti sitoutumaan toistuvin kehoituksin. Tässä esimerkki nuorille suunnatusta oppikirjasta "Tule ja seuraa minua" sivulta 19:
Kutsu toimimaan
Kokouksen johtajana toimiva koorumin johtokunnan jäsen päättää kokouksen. Hän voisi
todistaa jumaluuden jäsenistä ja siitä, miten kiitollinen hän on niistä Heitä koskevista totuuksista, jotka palautettiin Joseph Smithin kautta
kutsua koorumin jäseniä kertomaan jollekulle niistä totuuksista, joita he oppivat tänään koorumin kokouksessa.
Oppituntikehyksiin on lisätty osuuksia joissa edellytetään jonkinasteista julkista sitoutumista toiminnan tai sanallisten ilmausten muodossa. Nämä osuudet toimivat julkisen sitoutumisen ohella myös käytöstä muokkaavina uskonsynnyttäjinä.

Kirkosta kiinnostuneille tutkijoille lähetyssaarnaajat ehdottavat sitoutumista ensin pieniin ja harmittomilta tuntuviin tehtäviin, kuten rukoilemiseen tai Mormonin kirjan lukemiseen. Lähetyssaarnaajia myös opastetaan kuinka tällaiseen sitoumukseen on tärkeää saada myöntävä sanallinen vastaus eli julkinen sitoutuminen. Sitoumuksia lähetyssaarnaajat pyytävätkin tarkkaan valituilla sanamuodoilla, jotka mahdollistavat yksinkertaiset kyllä/ei vastaukset. Saatuaan tutkijalta sitoumuksen lähetyssaarnaajat varmistavat seurannallaan, että tutkija todella myös pitää lupauksensa. Lähetyssaarnaajia ohjeistetaan varsin suoraan manipuloimaan tutkijoita. Suorat ohjeet tutkijoiden tunteiden tulkintaan kirkon viitekehyksen mukaan, kannustamaan tutkijoita kun he etenevät toivottuun suuntaan, sekä ilmaisemaan pettymystä, ja siten saada tutkija tuntemaan syyllisyyttä, jos tutkija ei toimi toivotulla tavalla, löytyvät oppaasta Saarnatkaa Minun Evankeliumiani s. 213:
Auta tutkijoita huomaamaan siunaukset, jotka he ovat saaneet pitäessään sitoumuksensa. Auta heitä varsinkin kuvailemaan, millaisia tunteita heillä on ollut Hengen todistaessa sanoman totuudesta.
Kiitä ja kannusta ihmisiä, jotka onnistuvat sitoumustensa pitämisessä. Tutkijat ovat muuttamassa elämäänsä. Heillä on paljon opittavaa ja tehtävää. Kiitä heitä vilpittömästi ja usein. Ilmaise kiitollisuutesi heidän edistymisestään ja luottamuksesi siihen, että he voivat onnistua. Kannusta heitä aina kun olet heidän kanssaan.
Ilmaise huolesi ja pettymyksesi, kun ihmiset eivät ole pitäneet sitoumuksiaan eivätkä siis ole kokeneet siunauksia.
Sitoumukset ja niihin liittyvät sanalliset lupaukset eivät koske ainoastaan jonkin asian tekemistä vaan annettu sitoumus ja julkinen asian ilmaus on usein lupaus omien uskomusten alitajuisesta muuttamisesta kyseisen ilmauksen mukaiseksi. Lähetystyössään nuoret mormonit joutuvat toimenkuvansa takia todistamaan usein ja monesti lähetystyökokemukseen kuuluvat toistuvat uskonilmaukset vahvistavatkin enemmän itse lähetyssaarnaajan uskoa kuin onnistuu vakuuttamaan hänen kohtaamiaan ihmisiä. Ei siis ihme, että mormonikirkossa painopiste nuorten opettamisessa on valmistautuminen lähetystyöhön, koska tiukasti miljöökontrolloitu lähetystyö todellakin voi sitouttaa nuoret paremmin kirkkoon kuin mikään muu. Vastaavasti jäsenille jatkuvasti painotetaan kuinka jokainen jäsen on lähetyssaarnaaja ja kuinka jokaisen tulisi aktiivisesti etsiytyä tilanteisiin, jossa he pääsevät kertomaan kirkosta muille.

Kirkko edellyttää monia sitoumuksia ja niiden julkista ilmaisemista. Kirkko ehdottaa myös niille jäsenille, joilla ei ole vahvaa todistusta, kuinka heidän tulee valehdellen julistaa omaa todistustaan julkisesti todistuksen saamiseksi. Epämääräisesti määritellyt sisällöt ja puutteelliset tiedot asettavat sitoumuksien antajat epäedulliseen asemaan sekä vääristää valtasuhteen kirkon ja jäsenen välillä. Todellisuudessa kyse on jäsenten sitouttamisesta ideologiaan ja identiteetin muuttamisesta kohti kirkon määrittelemään kulttipersoonaa, joka määrittelee itsensä yhteisölta saatavan hyväksynnän perusteella. Pyhien Kirjoitusten Opas määrittelee kelvollisuuden seuraavasti:
Kelvollisuus
Katso myös Vanhurskaus.

Henkilökohtainen vanhurskaus ja arvollisuus Jumalan ja hänen nimittämiensä johtajien silmissä.
Tähän MAP-kirkko pyrkii, jäsenen arvo kirkon johtajien silmissä on se lopullinen mittari. Jäsenen ei toivota itse määrittelevän omaa arvoaan vaan hänen odotetaan alistavan itsensä ja määrittelevän itsetuntonsa ulkoisilta tekijöiltä, yhteisön johtajilta, saatavan hyväksynnän mukaan. Kirkon määrittelemä kulttipersoona, jolla se pyrkii korvaamaan jäsenen oman identiteetin, on siis läheisriippuvainen tai ainakin hyvin lähellä sitä.

Sen sijaan, että tekee monia julkisia sitoumuksia puutteellisin tiedoin, kannattaakin ottaa todella selvää mihin on ryhtymässä, koska oma mieli helposti pettää ihmisen itsensä uskomaan mitä mielikuvituksellisempiin asioihin. Sitoutumalla antaa pyytäjälle alitajuisen lupauksen omien uskomusten muuttamisesta ja pistää usein myös oman maineensa luotettavana ihmisenä peliin. Sitoumuksia ei koskaan kannata tehdä yksipuolisen informaation varassa, varsinkaan jos informaatiolähde on sitoumuksen pyytäjä itse.

2 kommenttia:

  1. Sanoisin, että ensin on usko ja sitä seuraa teot. Kyllä todistuksen (varma käsitys evankeliumin totuudesta) lausuminen julkisesti vahvistaa. Sanoitkin jo, että sitoutuminen ei ole huono asia. Sosiaalista painettakin saattaa olla, mutta tuollaisia termejä kuin ”totalistinen” on asiatonta käyttää.

    Kauniisti kerrot siitä kuinka me olemme liiton kansaa ja uskomme siihen, että kirkon johtajat edustavat Jumalaa maailmassa. Haluaisin ehdottaa sinulle mormonien tiedonjulkistamipalkintoa.

    Lapsia tosiaankin opetetaan jo pieninä. Sehän on kai itsestäänkin selvää, että lasten toivotaan mahdollisimman varhain omaksumaan evankeliumi ohjaamaan elämänsä suuntaa. Siinä ei aina onnistuta ja se kertoo siitä, ettei tuo opetus kuitenkaan ole niin ”totalistista” kuin haluat ilmaista.

    Evankeliumi on myönteinen ja mielenterveyttä tukeva asia niille, jotka haluavat sen omaksua. Tämä on tärkeää nykyisessä maailmassa, jossa n. joka neljäs nuori kärsii mielenterveyden ongelmista.

    Lähetyssaarnaajat kertovat tutkijoille jo keskustelujen varhaisessa vaiheessa mihin tässä pyritään. Tämä on suoraa ja rehellistä.

    Viimeisessä kappaleessa on ongelmaa: Miten niin muka ”tekee monia julkisia sitoumuksia puutteellisin tiedoin” kun kirkossa koitetaan hyvinkin tarkasti opettaa ihmisiä. Tai miten muka ”antaa pyytäjälle alitajuisen lupauksen omien uskomusten muuttamiseen” ja sitten vielä ”pistää oman maineensa luotettavana ihmisenä peliin”. Tuollainen höpötys on lööperiä.

    t. Tauno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähetyssaarnaajat eivät kerro tutkijoille mihin he oikeasti ovat sitoutumassa. Tutkijoille ja jäsenille ei kerrota kirkon historiasta juuri mitään, moniavoisuus, Brigham Youngin totalistisesta teokratiasta Utahissa, kuinka Joseph Smith teeskenteli kääntävänsä MK:ta piilottamalla ruskean näkykiven hattuunsa, rotusorto ja homojen ihmisoikeuksien polkeminen jne. Jos asiat kerrottaisiin suoraan ja rehellisesti niin tuskinpa kukaan kirkosta olisi kiinnostunut. Kerronta on varsin valikoitua kuten CES -kirjeestäkin käy hyvin ilmi ja kun ihmiset sitten aikanaan löytävät nämä totuudet niin moni tuntee itsensä huijatuksi ihan syystäkin.

      Poista