Tarina on hyvin manipulatiivinen ja korostaa tunteita. Aiempaa elämää kirkossa kuvataan ihanaksi ja lämpimäksi. Tarinan päähenkilö muistelee kirkkoa lämmöllä: kirkko on jotain mitä hän kaipaa ja johon hän tahtoo palata. Kirkosta pois jäämiseen liittyvät tunteet kuvataan negatiivisina. Tarinassa Te Oranoan elämälle kirkon ulkopuolella ei anneta mitään positiivisia piirteitä ja se sivuuttaa kaikki kirkosta poisjääntiin johtaneet syyt mystisellä toteamuksella: ”Mutta se todistus kylmeni.” Näin rakennetaan tarinaa lukevan tai sen kuulevan jäsenen mieleen mustavalkoista harhaa, että elämä kirkossa on ihanaa ja onnellista ja kirkosta lähteminen tekee onnettomaksi, eikä ole olemassa mitään todellisia syitä kirkosta lähtemiselle.
Ihanaa kirkkoelämäänsä muistellen tarinan päähenkilö kertoo halunneensa takaisin kirkkoon. Tällainen narratiivi synnyttää kirkon jäsenten mieliin harhakuvaa, että jokainen kirkosta lähtenyt haluaa palata. Yhdistettynä kirkon käsikirjoista löytyviin tehtäviin, kuten Käsikirja 2:sta löytyvä "Pelastuksen työ seurakunnassa,"
Tähän pelastuksen työhön kuuluu jäsenlähetystyö, käännynnäisten aktiivisena pitäminen, vähemmän aktiivisten jäsenten aktivointi, temppeli- ja sukututkimustyö sekä evankeliumin opettaminen.niin tuloksena aktiivisesta jäsenjoukosta syntyy hyväntahtoisia häiriköitä, jotka eivät jätä kirkosta lähteneitä rauhaan. Kirkon jäsenet lähestyvät kirkosta pois jääneitä kirjein, kortein tai jopa lahjoin. Kirkosta pois jäänyt voi löytää oveltaan herkkukorin, jonka korttiin on lainattu otteita kirkon johtajien puheista. Jos jäsen uskoo Liahonassa esitetyn kaltaisia tarinoita, ja uskoo pois jääneen haluavan palata kirkkoon, jäsen kuvittelee herättelevänsä pois jääneen tuttunsa positiivisia tunteita, mutta todellisuus on usein juuri täysin päinvastainen.
Kirkosta lähteneellä on usein jokin hyvä ja perustavanlaatuinen syy miksi hän on jättänyt kirkon taakseen. Vuonna 2013 kirjoitin Heli Karjalaisen pro gradusta, jossa Karjalainen perehtyi uskonsa menettäneiden kokemuksiin. Uskosta luopumiseen liittyy usein myös trauma, joka on seurausta luopujan tarpeiden ja yhteisön edellytysten välisistä ristiriidoista sekä yhteisön jäseneen kohdistamasta manipuloinnista. On perusteltua olettaa, toisin kuin Liahonan tarinan mielikuvissa uskotellaan, että uskostaan luopunut ei halua palata trauman aiheuttaneeseen yhteisöön. Negatiivinen, jopa vihan ja raivon tunteita herättelevä, reaktio onkin todennäköisempi, jos kirkon jäsen pyrkii aktivoimaan kirkosta lähtenyttä.
Jäsenten kirkosta lähteneisiin kohdistamat toistuvat huomionosoitukset kääntyvät usein itseään vastaan ja voivat johtaa aiemmin lämpimien ystävyyssuhteiden viilentymiseen tai jopa lopulliseen välien katkeamiseen. Kirkon kannalta tämä on ns. "win-win" -tilanne, jossa molemmat vaihtoehdot ovat toivottavia. Jos jäsen onnistuu aktivoimaan uudelleen kirkosta lähteneen, kirkko saa takaisin yhden kymmenysten maksajan. Jos taas jäsenen ja kirkosta lähteneen välit viilenevät tai katkeavat kokonaan, ja jäsen tulee eristäneeksi itsensä entisestä ystävästään, riski kirkon kannalta haitallisen informaation vaikutusmahdollisuuksiin jäsenen mielessä pienenee. Häviäjinä tilanteessa ovat kirkkoon jäävä jäsen ja kirkosta lähtenyt, jotka mahdollisesti menettävät ystävän ja maksavat siitä aiheutuvan sosiaalisen hinnan.
Kirkon jäsenet, jotka tarmokkaasti yrittävät uudelleen aktivoida kirkosta lähteneitä, voidaan nähdä hyväntahtoisina häiriköinä. He kuvittelevat tekevänsä hyvää, mutta hyvää tarkoittavilla toimillaan tulevat herätelleeksi itseensä ja kirkkoon kohdistuvaa inhoa ja halveksuntaa. Valitettavan usein häiriköinnistä eroon päästäkseen kirkosta lähtenyt henkilö on pakotettu ottamaan yhteyttä paikallisen mormoniseurakunnan johtajiin ja ilmaisemaan varsin kovin sanakääntein ettei halua minkäänlaisia yhteydenottoja. Joskus on jopa uhattava seurakuntaa oikeustoimilla ennen kuin yhteydenotot loppuvat. Lain mukainen eroilmoitus esim. maistraatissa ei läheskään aina riitä sillä, sillä maistraatista MAP-kirkolle lähtevä ilmoitus erosta ei entisten jäsenten kokemusten perusteella automaattisesti poista eroavan yhteystietoja kirkon henkilörekistereistä.
Kaikkein vaikeimmassa tilanteessa ovat ne, jotka vielä kirkosta lähdön jälkeen haluavat ylläpitää suhteitaan kirkkoon jääviin lähisukulaisiinsa. Virallinen ero pelottaa pois jäävää jäsentä mahdollisten perhesuhteisiin ulottuvien vaikutusten takia. Virallisessa kirjanpidossa he ovat edelleen kirkon jäseniä, vaikka eivät ehkä haluaisi olla missään tekemisissä kirkon tai sen jäsenten kanssa. Tällainen "jäsen" ilmestyy yhä uudelleen ja uudelleen aktivointilistoille ja joutuu mahdollisesti kuukausittaisten kotikäyntien kohteeksi, vaikka olisi ilmaissut seurakunnan johtajille toiveen, ettei häneen oteta enää yhteyttä. Mikäli jäsen on ollut hyvin aktiivinen, ja esim. käynyt lähetyssaarnaajien kanssa opettamassa, niin myös seurakunnassa työskentelevät lähetyssaarnaajat saattavat soitella ja kysellä häntä edelleen mukaan opetuskeikoille. Jos toiminnasta pois jäänyt jäsen onnistuu yhden seurakunnan johtajan kanssa sopimaan, ettei häneen oteta yhteyttä, niin tilanne palaa jälleen alkupisteeseen kun seurakuntaan valitaan uusi johtaja tai hän muuttaa toisen seurakunnan alueelle.
Entisten jäsenten ärtymyksen tunteita syventävät myös seurakunnista kuuluvat kaiut ihmisten yksityisasioiden ruotimisesta. Monilla entisillä jäsenillä on edelleen läheisiä suhteita jäseniin, jotka saattavat kertoa kuinka hänestä tai jostakusta muusta kirkosta pois jääneestä käydään kirkossa keskusteluja. MAP-kirkossa ihmisten yksityisasioiden käsittely on säännöllistä. Entisten jäsenten aktivointiin tähtääviin toimiin liittyvissä palavereissa pohditaan aktiivisesti kirkon jäsenten ja aktivoinnin kohteiksi valittujen ihmisten yksityisasioita. Vakavimmissa tapauksissa saattaa kysymykseen jopa tulla rikoslain 24. luvun 8§:ssä määritelty yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.
MAP-kirkon seurakuntien johtajien ja jäsenten olisi hyvä ymmärtää, että heidän hyväntahtoiset toimensa nähdään useimmin ei-toivottuna häiriköintinä kuin odotettuina huomionosoituksina. Jos joku on kirkosta lähtenyt, hänellä on lähtöönsä ollut usein hyvät syyt, ja tällöin yhteydenotot koetaan kiusallisiksi ja ärsyttäviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti