The Bible Unearthed - Karkotus ja paluu

Raamatun syntyhistoria ei pääty Jerusalemin tuhoutumiseen 587 eaa. On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää miten Raamattua editoitiin Babyloniassa kun koitetaan hahmottaa kokonaiskuvaa Raamatun synnystä.

Babyloniassa Mooseksen kirjat ja deuteronimistinen historia editoitiin vielä kertaalleen uudelleen ennen kuin se saavutti lopullisen muotonsa samalla kun monoteististen uskontojen muut jumalat kieltävä jumalkuva kiteytyi sellaiseksi kuin me sen nykyään tunnemme juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa.

Israelilaisten historia olisi voinut päättyä Babylonian valloitettua Juudean, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Toisen kuninkaiden kirjan viimeisen luvun lopussa kerrotaan Nebukadnessarin nimittäneen Gedaljan Juudean maaherraksi. Gedalja murhataan ja murhan jälkeen teksti kertoo kansan paenneen Egyptiin ja jättäneen maan tyhjäksi pelätessään kaldealaisia.

Seuraavien viidenkymmenen vuoden ajalta Raamattu kertoo vain harvoja yksityiskohtia karkotettujen elämästä. Hesekielin ja deuterojesajan hajanaisista viittauksista voisi päätellä, että israelilaiset sijoitettiin kehittymättömille alueille. Käytännössä Raamatun tarina jatkuu vasta kun Kyyros II valloittaa Babylonian ja antaa israelilaisille luvan palata takaisin Jerusalemiin n. 539 eaa.

Jerusalemin tuhoutuminen 587 eaa. merkitsi teologisesti YHWH:n rikkoneen Daavidille antamansa lupauksen ikuisesta dynastiassa Jerusalemissa. YHWH:n lupaus oli deuteronmisen teologian ydin, joka särkyi Josian kuollessa ja viimeistään Babylonian tuhotessa Jerusalemin. Seuranneina hiljaisuuden vuosikymmeninä pakkosiirretyn kansan aristokraatit joutuivat miettimään maailmankuvansa uudelleen ja deuteroministit päivittivät tarinaa jälleen kerran. Uuden version oli selitettävä miksi aiempi tarina ei enää pitänyt paikkaansa ja miksi YHWH petti Daavidille antamansa lupauksen. Niinpä Babyloniassa tarinaan tehtiin muutamia muutoksia, kuten lisäämällä ehto Daavidille annettuun lupaukseen (1 Kun 2:4, 8:25, 9:4-9) sekä pahaenteinen viittaus vääjämättömästä tuhosta (2 Kun 20:17-18) samalla vieritettiin syy tuhosta kokonaan Manassen harteille (2 Kun 21:10-15). Josian oikeamielisyyden kerrottiin nyt vain lykänneen vääjäämätöntä tuhoa (2 Kun 22:18-20), eikä vanhurskas Daavidin suvun kuningas enää ollut riittävä kansan pelastajaksi.

Babyloniassa israelilaiset omaksuivat myös uuden tavan käsittää Jumala, muotoivat uuden uskonnon organisaation ja tavat. Babyloniassa otetut askeleet olivat monoteististen maailman uskontojen synnyn kannalta kriittisiä sillä ensimmäinen Raamatun kohta, joka julistaa monoteismiä ja kieltää muiden jumalien olemassaolon, kirjoitettiin juuri Babyloniassa:

Jes 44:6 Näin sanoo Herra, Israelin kuningas
ja sen lunastaja, Herra Sebaot:
-- Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen,
ei ole muuta Jumalaa kuin minä. 

Deuteronominen narratiivi, joka kuvasi kansakunnan historiaa Abrahamista Jerusalemin tuhoutumiseen, loppuu äkillisesti Babylonian vankeudessa tehtyihin muutoksiin. Babyloniasta vapautumisen jälkeen Raamatun tekstiä editoivat uudet kirjoittajat, joita kutsutaan pappislähteeksi, jotka olivat Jerusalemiin palanneita pappeja. Palanneiden pappien tavoite oli selittää Jerusalemin tuho teologisesti ja saattaa israelilaiset jälleen temppelin yhteyteen. Papisto muokkasikin tesktejä antaakseen kansalle uuden toivon paremmasta elämästä, ohjeita miten kohdella muita ja elää naapurikansojen kanssa sekä raamit yhteisön sisäisten riitojen ratkomiseen. Palattuaan Jerusalemiin israelilaiset ryhtyivät rakentamaan uutta temppeliä, joka valmistui 516 eaa aloittaen juutalaisuuden toisen temppelikauden.

Temppelin valmistumisen jälkeen oli jälleen yli puoli vuosisataa hiljaista ennen Esran saapumista Jerusalemiin n. 458 eaa. Jerusalemissa Esra nuhtelee kansaa YHWH:n lain rikkomisesta, jonka jälkeen hän vaikenee. Esran jälkeen Nehemia saapuu Jerusalmiin n. 445 eaa. ja aloittaa jälleen kaupungin linnoitustyöt. Esran ja Nehemian vaikutusta toiseen temppelijuutalaisuuteen ei voi kieltää. Heidän ponnistelunsa johtivat lopulta nykypäivänä tunnetun heprealaisen Raamatun syntyyn.

Pappislähteen aikana Abrahamin synnyinpaikaksi kirjoitettin Ur, joka paluumuuttajien silmissä näyttäytyi kaiken sivistyksen kehtona ja näin kohotettiin israelilaiset ympäröiviä primitiivisinä nähtyjä kansoja sivistyneemmäksi. Jälleen kerran Israelin ylimystö päätyi siis editoimaan historiaa ajaakseen omaa agendaansa ja yhdistääkseen kansan.

Aiemmin kirjoitetut tarinat Abrahamista, israelilaisten vapautumisesta Egyptistä ja matkasta luvattuun maahan on Babyloniasta vapautumisen yhteydessä koettu varmasti voimakkaasti ja hyvin henkilökohtaisina metaforina omasta vapautumisesta, toisesta eksoduksesta. Palanneet eivät kuitenkaan saaneet haltuunsa kaikkia tarinoissa mainittuja alueita, joiden omistaja kansa nyt uskoi olevansa jumalallisella etuoikeudella. Tämä seitsemännellä vuosisadalla eaa. alkunsa saanut uskomus israelilaisten oikeudesta Raamatussa Jumalan heille lupaamiin alueisiin on edelleen tänä päivänä iso osa Lähi-idän poliittista ilmapiiriä.

Raamatun syntyhistoria, kuten se modernien historiantutkimusmenetelmien perusteella voidaan kertoa, sai alkunsa pienessä Juudean kuningaskunnassa. Se kuvaa israelilaisina tunnetun kansan toiveita, kokemuksia suurempien valtioiden puristuksessa, sen kohtaamia haasteita ja itsenäisyyden kaipuuta. Arkeologian suurin riemuvoitto Raamatun syntytarinan selvittelyssä on epäilemättä se kuinka tarinan pääpiirteet koottiin ja yhdisteltiin vanhemmista lähteistä pitkälti vain muutaman vuosikymmen aikana. Niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin niin varsin vähäpätöisessä Juudeassa onnistuttiin tuottamaan varsin pian kirjoitustaidon omaksumisen jälkeen poikkeuksellinen tekstikokoelma, joka on muokannut maailmaa perustavanlaatuisilla tavoilla.