Rasismin raamatulliset juuret

Saammeko kiittää suurta pyhää kirjaa, Raamattua, kristillistä maailmaa vaivaavasta rasismista? Vaikea sanoa sillä kyseessä lienee asia, jonka parissa useampikin antropologi voisi tehdä elämäntyönsä tutkijana. Raamattuun on kuitenkin kirjattu monia oppeja, jotka nykymittapuun mukaan tuomittaisiin rasistisiksi sekä ihmisoikeuksien vastaisiksi ja kaikkein räikeimmin ne nousevat esiin tietysti Vanhassa testamentissa.

5 Moos 7:1 "Kun Herra, teidän Jumalanne, vie teidät siihen maahan, jota nyt olette menossa ottamaan omaksenne, hän hävittää tieltänne seitsemän teitä suurempaa ja mahtavampaa kansaa: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 2 Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut nämä kansat teidän käsiinne ja te olette ne lyöneet, julistakaa ne Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotkaa ne. Älkää liittoutuko niiden kanssa älkääkä osoittako niille armoa. 3 Älkää avioituko näihin kansoihin kuuluvien kanssa. Älkää myöskään antako tyttäriänne heille vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne, 4 sillä he viettelisivät poikanne luopumaan Herrasta ja palvelemaan vieraita jumalia. Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun. 5 Tehkää sen sijaan heille näin: repikää maahan heidän alttarinsa, murskatkaa heidän kivipatsaansa, hakatkaa poikki heidän asera- paalunsa* ja polttakaa heidän jumalankuvansa. 6 Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen.

Yllä lainatussa kohdassa kulminoituu Raamatussa esiintyvät perus- ja ihmisoikeusloukkaukset. Jumala kehottaa "valittua" kansaansa kansanmurhaan, polkemaan uskonnonvapautta ja vaatii rotuhygieniaa kieltämällä avioitumisen muiden kuin oman ryhmän sisällä. Vastaavia kohtia, joissa Raamattu saarnaa rotuhygieniaa, on useita (esim. 4 Moos 25:1-13, Nehemia 23:25) ja 5 Moos 23:3 jopa kieltää ottamasta uusia "epäpuhtaista" suhteista syntyneitä osaksi omaa kansaa. Rotuhygienia onkin Vanhan testamentin oppien perusteella tärkeä osa Jumalan tahtoa.

Vanhan testamentin rasismi on räikeää. Valittu kansa on "herrakansaa," joka on pidettävä etnisesti puhtaana ja kaikki muut vaikutteet kansan parista on tuhottava. Raamattu lupaa herrakansalleen kuinka kaikki maailman muut kansat tullaan alistamaan kunhan herrakansa pysyy uskollisena ja noudattaa annettuja sääntöjä.

5 Moos 7:22 "Herra, teidän Jumalanne, karkottaa nämä kansat teidän tieltänne vähitellen. Teidän ei tule pyrkiä kerralla hävittämään niitä, etteivät villieläimet lisääntyisi ja kävisi teille vaivaksi. 23 Herra, teidän Jumalanne, antaa nuo kansat teidän valtaanne ja saattaa ne suureen sekasortoon, kunnes ne tuhoutuvat tyystin. 24 Herra antaa myös niiden kuninkaat teidän käsiinne, ja te pyyhitte heidän nimensäkin pois maan päältä. Kukaan ei pysty teitä vastustamaan, vaan te hävitätte kaikki.

Lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus on kaukana näistä Raamatullisista teksteistä ja mielestäni onkin perusteltua kysyä: "Onko Raamattu ensimmäinen kirja, joka julistaa rotuoppia ja yhden kansan ylivaltaa maailmassa?" Sinänsä ironista kuinka juuri tällaista rotuopillista proosaa tuottaneiden kirjoittajien synnyttämän uskonnon jäsenet, juutalaiset, ovat joutuneet merkittävien etnisten vainojen kohteeksi Aleksanteri Suuren aikakaudelta lähtien. Protojuutalaisten rasismi, monikulttuurisuuden vastaisuus ja rotuhygieniavaatimukset näyttävätkin potkaisseen kansaa pahemman kerran nilkkaan, mikä nostaa lähes väkisin mieleen buddhalaisuudesta tutut käsitykset karmasta.

Mielenkiintoisen lisämausteen asian pohtimiseen tuo nykypäivän poliittiset tuulahdukset äärioikeiston julistaessaan omaa maahanmuuttajavastaista viestiään. Vanhan testamentin kirjoittajat ovat vaikuttaneet teksteillään kansansa kyvyttömyyteen sopeutua luodessaan ulkopuolisiin vihamielisesti suhtautuvan uskomusjärjestelmän. Tämä samainen vihamielisesti vieraisiin kulttuureihin suvaitsemattomasti suhtautuva ajattelutapa on toki periytynyt samasta lähteestä ammentaviin kristinuskoon ja islamiin, joissa etenkin uskonnon äärialueilla vaikuttavat liikkeet julistavat hyvinkin herkästi erilailla ajatteleville Jumalan vihaa ja kuolemaa. Olisiko korkea aika luopua näistä suvaitsemattomuutta ruokkivista "pyhistä teksteistä," etenkin kun nykyaikainen historiantutkimus on jo pystynyt selvittämään tekstien syntyajankohdat ja niiden taustalla olleet poliittiset motiivit. Pahimmillaan rasismia ja rotuhygieniaa julistavien ajatusten seurauksena edessä voi olla jopa vuosisatoja kestäviä etnisiä vainoja, kuten juutalaisten historia osoittaa.

Psykologisen manipuloinnin näkökulmasta nämä rasistiset, rotuhygieniset ja ulkopuoliseen maailmaan vihamielistä suhtautumista lietsovat ajatukset vievät miljöökontrollin äärimmäisyyksiin. Tuhoamalla kaikkien vieraiden uskomusten palvontapaikat ja tekstit valtaapitävät ovat pyrkineet poistamaan "haitalliseksi" luokittelemansa asiat seuraajien elinpiiristä. Uskonnon ulkopuolisista ryhmistä puolisoiden ottamisen kieltäminen ja epäpuhtaiden pääsyn estäminen yhteisöön estää epäilemättä tehokkaasti uusien ajatusten leviämistä yhteisön jäseniin. Epäluulojen ja vihamielisyyden lietsominen edelleen jatkaa samaa tavoitellen yhteisön jäsenten totaalista eristämistä ulkopuolisista vaikutteista samalla rakentaen me-vastaan-muut -polarisaatiota. Lupaukset oman joukon ylivertaisuudesta ja maailmanvallasta on luonnollisesti lietsonut kansaan elitismiä. Nämä juutalaisuuden syntyä määrittävät tekstit tarjoavatkin vahvan kuvan kulttiyhteisöstä, joka ei salli rivijäsenilleen liikkumavaraa sääntöjen määrittäessä varsin pikkutarkasti vaatetuksesta, ruokavaliosta ja palvontatavoista. Joosian seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua käynnistämä uskonpuhdistus ja siitä syntynsä saanut protojuutalaisuus näyttääkin putkahtaneen maailmaan hyvin radikaalina kulttina, joka seuraavina vuosisatoina muuttui melkoisesti vielä ennen ajanlaskun alkua ja kristinuskon syntymää.

Pyhiin teksteihin sisäänkirjoitettu rasismi, rotuhygieania ja vihamielisyys ulkopuolisia kohtaan eivät lievennä nykymaailmassa nähtäviä negatiivisia asenteita erilaisuutta kohtaan. Mikä on uskonnollisten yhteisöjen vastuu tässä asiassa? Toki monet uskonnolliset yhteisöt tekevät nykymaailmassa arvokasta työtä tällaisten epäkohtien poistamiseksi, mutta riittääkö se jos edelleen pyhiksi mielletyissä kirjoissa opetetaan toisin? Eikö olisi aika ottaa opiksi ja poistaa nämä perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavat tekstit kaanonista sekä siirtää ne historiantutkijoiden arkistoihin? Tekstit ovat arvokkaita kertoen omaa tarinaansa ihmiskunnan historiasta, mutta niiden nostaminen jalustalle ja julistaminen pyhäksi Jumalan sanaksi ei auta tekemään maailmasta parempaa paikkaa meille kaikille.