maanantai 24. lokakuuta 2016

Carthage

MAP-kirkon alkeisyhdistyksen oppikirja kolmevuotiaille kehottaa sivulla 130 lapsia opettavaa aikuista näin:
Kerro omin sanoin kertomus siitä, kuinka profeetta Joseph Smith ja muut kirkon johtajat olivat Carthagen vankilassa. Ilkeät miehet olivat panneet heidät vankilaan, vaikka he eivät olleet tehneet mitään väärää. Profeetta tiesi, että hänen henkensä oli vaarassa, ja hän oli hyvin surullinen. Hän pyysi ystäväänsä John Tayloria laulamaan. John oli myös hyvin surullinen, ja hän sanoi Josephille, ettei häntä haluttanut laulaa, mutta Joseph kehotti häntä laulamaan. Kun John lauloi laulun Jeesuksesta, kaikista vankilassa olijoista tuntui paremmalta. Laulu muistutti heitä siitä, että taivaallinen Isä ja Jeesus rakastivat heitä. Se antoi heille voimaa ja rohkeutta.
Tapahtumaketju, joka johti Joseph Smithin kuolemaan, on aika paljon monitahoisempi ja monimutkaisempi kuin ylimalkainen väite "eivät olleet tehneet mitään väärää." MAP-kirkon alkeisyhdistyksen oppikirja kirkon historiasta 8-11 vuotiaille kertoo sivulta 210 alkaen omanlaisensa tarina, jossa myös kaikki vastuu vieritetään kirkkoa vihaavien ja vainoavien ulkopuolisten ihmisten harteille. 8-11 vuotiaiden oppikirjassa mainitaan muutamia avainseikkoja, jotkin suoraan valehdellen ja toiset tarkemmin selittämättä miksi tapahtumaketju purkautui siten kun se purkautui päättyen Joseph ja Hyrum Smithin murhaan Carthagen vankilassa.

8-11 vuotaiden oppimateriaalissa räikeimmät valheet ovat:

  • Muutamat kirkon viholliset perustivat sanomalehden, joka kertoi ilkeitä valheita
  • Joseph ja Hyrum Smithiä syytettiin väärin perustein maanpetoksesta
Sanomalehti, johon tekstissä viitataan, on tietysti Nauvoo Expositor. Lehden perusti William Law, joka oli ennen erottamistaan Joseph Smithin toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. William Law:lle viimeinen pisara oli kun Joseph Smith yritti päästä hänen vaimonsa Jane Law:n sänkyyn ja näin lisätä Jane omaan haaremiinsa. Lehdessä William Law aikoi kertoa tosiasioita kirkosta ja Joseph Smithistä, joita valtaosa Nauvoon mormoneista ei tiennyt, eikä siis "ilkeitä valheita" kuten kirkon oppimateriaalissa annetaan ymmärtää. Yksi näistä väitetyistä "valheista" oli Joseph Smithin aviorikokset toisten miesten vaimojen kanssa ja moniavioiset suhteet, jotka olivat osavaltion laissa kiellettyjä.

Joseph ja Hyrum Smithin maanpetossyytteet taas olivat lehden painon tuhoamisesta seuranneista levottomuuksista. Lehden painon tuhoamisen jälkeen naapuri piirikunnan lehdessä, jossa mormonit eivät toki olleet kovin suosittuja, hyökättiin kovin sanakääntein näitä USA:n perustuslailliseen sananvapauteen puuttuvia toimia kohtaan ja vaadittiin suoranaisesti sotaa mormoneja vastaan, mikä luonnollisesti nostatti pelkoa mormonien kansoittamassa Nauvoossa. Lehtipainon tuhoaminen johti myös useisiin pidätysmääräyksiin Joseph Smithiä ja mormonijohtajia kohtaan. Nauvoossa pidätysmääräykset kuitenkin hylättiin kaupungin perustamiskirjaan kirjattujen habeas corpus pykälien nojalla, jotka oli suunniteltu nimenomaisesti estämään Joseph Smithin luovuttaminen Nauvoon ulkopuolisten tuomioistuinten tuomittavaksi. Habeas corpuksen käyttö pidätysmääräysten kumoamiseksi näin selkeän rikoksen kohdalla oli kuitenkin liikaa kuvernööri Thomas Fordille, joka vaati Joseph Smithiä antautumaan ja saapumaan Carthagen oikeuteen vastaamaan syytöksiin. Suojellakseen itseään ja Nauvoon kaupunkia mahdollisilta levottomuuksilta Joseph Smith oli myös julistanut sotatilan sekä mobilisoinut Nauvoon legioonan. Suunnilleen 2500 miehen Neuvoon legioona, jota verrattaessa liittovaltion armeijan silloiseen vahvuuteen n. 8500 miestä,  oli miesvahvuudeltaan USA:n toiseksi suurin armeija. Sotatilan julistaminen ilman kuvernöörin lupaa ja Nauvoon legioonan mobilisointi nähtiin Illinoissa suorana maanpetoksena ja osavaltion rauhaa vakavasti uhkaavana tekona. Perusteet maanpetossyytteille siis olivat olemassa.

Lisäksi osavaltion muut asukkaat suhtautuivat mormoneihin varsin epäluuloisesti sillä mormonit äänestivät vaaleissa kirkon johtajien ohjeiden mukaan ja mormonijohtajia syytettiinkin vaaleissa äänien myymisestä sekä poliittisella vaikutusvallalla pelaamisesta. Pelätessään mormonien tavoittelevan teokraattista yksinhallintoa alueella liittoutuivat muut piirikunnan asukkaat paikallisvaaleissa mormoneja vastaan, joskin huonolla menestyksellä monituhatpäisen mormoniyhteisön äänestäessä omat ehdokkaansa avainpaikoille. Lehtipainon tuhoamispäätöksestä seurannut tapahtumaketju kireässä poliittisessa tilanteessa johti Joseph Smithin kuolemaan ja Nauvoon kaupungin perustamiskirjan peruuttamiseen ja siten mormonien lopulliseen karkottamiseen osavaltiosta. Luultavasti mikään mitä Nauvoo Expositorissa olisi painettu ei olisi johtanut vastaavaan tilanteeseen tai mormonien lopulliseen karkottamiseen osavaltiosta. Lehden tuhoamisen voidaankin spekuloida olleen ehkäpä Joseph Smithin uran huonoin poliittinen päätös.

Palataan siis alkuun ja mutustellaan hieman sanoja "Ilkeät miehet" sekä "eivät olleet tehneet mitään väärää." Ilkeitä miehiä, jotka panivat Joseph ja Hyrum Smithin vankilaan, ovat MAP-kirkon narratiivissa osavaltion virkamiehet ja kuvernööri, jotka yrittivät ylläpitää rauhaa osavaltiossa ja välttää sisällisodan vaatimalla Joseph Smithiä ja kirkon johtajia vastaamaan teoistaan oikeuteen. "Mitään väärää" mormonijohtajat eivät kirkon opetusten perusteella tehneet tuhotessaan lehtipainon ja sitä seuranneiden levottomuuksien aikana julistaessaan sotatilan ja mobilisoidessaan maan toiseksi suurimman armeijan. En pidä mitenkään ihmeellisenä, että kaiken tämän jälkeen liittovaltio halusi riisua mormonit aseista ja karkottaa heidät osavaltiosta, kukapa sitä haluaisi omalle takapihalleen arvaamattomasti käyttäytyvää yksityisarmeijaa ja häikäilemättömästi omia valtapyrkimyksiään pönkittäviä uskonjohtajia.

Sinänsä ikävää on, että Joseph Smith ei tullut tuomituksi tuomioistuimessa. Carthagessa järjestetty oikeusistunto ja sitä seurannut Smithien vangitseminen ei ollut edes ensimmäinen kerta kun Joseph Smith oli syytettynä maanpetoksesta. Missourista maanpetossyytteet olivat seurausta 1838 levottomuuksista ja Joseph Smith tuomittiin sotatuomioistuimissa jo kertaalleen kuolemaan maanpetoksesta. Tuolloin Joseph Smith pelastui vain kun hänen puolustusasianajanaan toiminut ja tuomion täytäntöönpanosta kieltäytynyt Alexander Doniphan argumentoi, ettei siviiliä voitu tuomita sotatuomioistuimessa. Tapauksen käsittely siis siirrettiin siviilioikeuteen, mutta Joseph Smith pakeni ennen kuin siviilituomioistuin kerkesi syytteitä käsitellä. Olisikin todella mielenkiintoista tietää miten maanpetostuomio olisi aikanaan vaikuttanut mormonikirkon menestysmahdollisuuksiin vaikka epäilemättä hänestä olisi tuossakin tapauksessa leivottu marttyyri Brigham Youngin toimesta.

Mikään pyhimys Joseph Smith ei todellakaan ollut. Hänen elämäänsä värittää useat kohtaamiset lain kanssa erilaisista huijauksista, aviorikoksista ja petoksista. Maan alkaessa poltella jalkojen alla turhankin paljon hän on noudattanut samaa kaavaa kuin kuka tahansa aikalainen lainsuojaton ja paennut seuraavaan osavaltioon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti