perjantai 9. syyskuuta 2016

Paavalin alkuseurakunta osa VI

Toisen kirjeen korittilaisille alussa nousee jälleen esiin vahva viesti marttyyriudesta ja kärsimyksestä. Paavali viestii korittilaisille kuvaa hengenvaarasta ja ahdingosta, joka on uskovaisen osa. 
2 Kor 1:5 Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. 6 Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. 7 Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne.
 "Me vastaan muut" -ajattelu ja sitä seuraava marttyyrius on siis jo sisältynyt alkukristillisiin opetuksiin hyvin varhaisessa vaiheessa, joten ei ihme, että se on kopioitunut myös monien nykyajan uskoyhteisöjen keskeisiin käsityksiin itsestään.

Kirjeen neljännessä luvussa Paavali jatkaa paatostaan uskovien jatkuvista kärsimyksistä ja marttyyriudesta ja viidennessä esittää tunteellisia kielikuvia kuinka kuoleman jälkeen kaikki on sitten paremmin. Paavali näyttääkin opillisesti siirtyvän kohti kuoleman ihannointia ja lähes epäsuorasti kehottaa jäseniä erkaantumaan maallisesta elämästään.
2 Kor 5:2 Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, 3 sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. 4 Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. 5 Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. 6 Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. 7 Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. 8 Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo.
Vain korkein antikliimaksi, joukkoitsemurha, jää Paavalin kirjoituksissa toteutumatta.

Paavalin alkukristillinen yhteisö alkaakin toisen korinttilaisille kirjoitetun kirjeen myötä saamaan vaarallisia piirteitä. Hän myös..
  1. kehottaa eristäytymään ulkomaailmasta (2 Kor 6:14-17)
  2. kieltää järjen päätelmät ja kritiikin sekä rankaisee rikkojia (2 Kor 10:4-6)
Selvin merkki Paavalin uskosta aikalaisiin käsityksiin kosmoksen eri tasoista löytyy kirjeen kahdennestatoista luvusta.
2 Kor 12:2 Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. 3 -- 4 Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
Paavalin opilliset käsitykset kosmoksen eri tasoista Uuden Testamentin kirjeiden perusteella jäävät kuitenkin ohkaisiksi, vaikka viittauksia on havaittavissa yksittäisissä kohdissa hänen kirjeitään. Ottaen huomioon hänen luopumuksensa lain noudattamisesta niin olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon hän muutellut käsityksiä kosmoksesta, jos ollenkaan.

Toisessa kirjeessä korinttilaisille Paavali myös ensimmäisen kerran Uuden Testamentin teksteissä pyytää materiaalista lahjoitusta seurakunnaltaan.
2 Kor 1:15 Tähän luottaen aioin ensin tulla teidän luoksenne, jotta olisitte saaneet uuden todistuksen Jumalan armosta. 16 Tarkoitukseni oli jatkaa teidän luotanne matkaa Makedoniaan ja palata sieltä taas luoksenne. Te olisitte sitten varustaneet minut matkalle Juudeaan.
Taakse näyttää jääneen ajat, jolloin Paavali kerskui ettei pyydä lahjoituksia ja nyt pyytää seurakuntia jo varustamaan hänet saarnamatkoilleen. Ilmeistä on, että seurakuntalaisten keskuudessa on myös epäselvää miten paljon ja missä tilanteissa materiaalisia lahjoituksia tulee antaa kun Paavali puolustaa itseään väittäen ettei ole ollut rasituksena.
2 Kor 12:14 Olen nyt valmis tulemaan luoksenne jo kolmannen kerran enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne vaan teitä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen. 15 Pelastaakseni teidät uhraan mielihyvin omat varani, uhraan vaikka itsenikin. Rakastatteko te minua vähemmän siksi, että minä rakastan teitä niin suuresti? 16 Vaikka niinkin, mutta rasituksena en ole teille ollut. Mutta ehkäpä olen petkuttanut teitä, viekas kun olen? 17 Kukaties olen hyötynyt teistä jonkun työtoverini avulla, jonka olen lähettänyt luoksenne? 18Kehotin Titusta lähtemään matkaan ja lähetin tuon toisen veljen hänen mukaansa. Onko Titus ehkä käyttänyt teitä hyväkseen? Emmekö me ole toimineet samassa hengessä ja kulkeneet samoja jälkiä?
Vaikka siis kirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali nimenomaisesti pyytää varustamaan itsensä matkalle Juudeaan, mikä ei tietysti aikalaisille ollut varmaankaan mikään halpa viikonloppuristeily, niin jokin saa hänet puolustautumaan. Jokin syy tällaiseen puolustautumiseen täytyy olla, joten on oletettavaa, että Paavali ei ehkä sitten kuitenkaan ole ollut ihan niin pyyteetön julistustyössään kuin hän on aiemmissa kirjeissään kerskunut. On myös mahdollista, että jotkin muut apostolit ovat käyneet Korinttissa tai lähestyneet Korinttin seurakunta rahapyynnöillään ja Paavali pyrkii korostamaan omaa pyyteettömyyttään muiden apostolien kustannuksella sekä näin asettamaan itsensä muiden yläpuolelle. Ilmeistä kuitenkin on, että joku on seurakunnilta omaisuutta kerännyt ja kaikki seurakuntalaiset eivät ehkä ole sitä kokeneet oikeudenmukaiseksi.

Seurakunnissa vellovat opilliset erimielisyydet lain noudattamisesta ovat myös edelleen esillä Paavalin toisessa kirjeessä korinttilaisille.
2 Kor 3:4 Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. 5 En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, 6 ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.
Toisesta kirjeestä korittilaisille välittyvä kuva Paavalin alkuseurakunnalle julistamista opeista on huolestuttava. Ensimmäisten Paavalin kirjeiden välittömässä lähitulevaisuudessa vaanivan ylöstempauksen ja Jumalan vihan vuodatuksen odottelu, jotka nekään eivät olleet mitään lasten iltasatumateriaalia, ovat muovautuneet marttyyrikuoleman ihannoinniksi. Tässä valossa histroiankirjoihin kirjoitetut tarinat kristittyjen tyynestä marssimisesta leijonien ruoaksi areenoille kirvoittaa väkisinkin ajatuksen kuolemaa ja marttyriutta toivovista uskovaisista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti