torstai 1. syyskuuta 2016

Paavalin alkuseurakunta osa IV

Paavalin kirjeestä galatalaisille nousee päälimmäisenä mieleen alkukirkon valtataistelu. Kirjeessä Paavali on suorastaan vihainen ja hyökkää juutalaista lakia vastaan.
Gal 2:16 Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.

21 Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.

Gal 3:1 Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! 2 Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? 3 Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin? 4 Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain. 5 Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?
Joku on siis käynyt saarnaamassa galatalaisille lain noudattamista, mutta Paavalin kanta aiheeseen on toinen. Paavalin oppien mukaan ihminen ei löydä vanhurskautta lakia noudattamalla tai toimimalla lain edellyttämällä tavalla. Ihmisen pelastumiminen ei ole kiinni teoista vaan uskosta, eikä pelastustaan voi teoilla ansaita. Galattalaisissa alkuseurakunnissa on siis ollut vastakkain ainakin Paavalin julistama pelastava usko ja lakia noudattamaan vaativa oppi. Räikeimmän hyökkäyksen juutalaista lakia vastaan Paavali tekee luvussa neljä.
Gal 4:8 Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. 9 Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? 10 Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia. 11 Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä.
Paavali toisinsanoen vertaa pakanoiden epäjumalanpalvontaa lain noudattamiseen.
Ga 4:21 Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo? 22 Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen. 23 Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta. 24 Tämä on vertauskuva. Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa. Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. 25 Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa. 26 Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. 27 Onhan kirjoitettu:

-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.

28 Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. 29 Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.
30 Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."
31 Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.
Vertauskuvallaan Abrahamista Paavali rinnastaa Jerusalemissa elävät lakia noudattavat juutalaiset orjiin. Taivaallisesta Jerusalemista, joka viittaa taas aikalaisiin mysteereihin kosmoksen monista tasoista, pääsevät osalliseksi uskossaan laista vapautuneet. Jakeessa 30 Paavali vielä kehottaa karkottamaan kaikki lain mukaan elävät pois uskonyhteisöstä, koska hänen mukaansa lain mukaan elävät eivät voi päästä osalliseksi pelastuksesta. Kirjeessään roomalaisille Paavali myös koskettaa lakiaihetta, joskin huomattavasti pehmeämmin ja myötämielisemmin sanakääntein.

Sama valtataistelu eri kuppikuntien välillä jatkui alkuseurakunnissa vielä vuosikymmeniä Paavalin galatalaisille ja roomalaisille kirjoittamien kirjeiden jälkeenkin. Valtataistelun tulokset ovat nähtävissä myös myöhemmin kirjoitettujen Uuden Testamentin evankeliumeiden teksteissä. Todennäköistä on, että Jeesukseen uskoneet juutalaiset ovat julistaneet lainkuuliaista traditiota kun taas Paavali keräsi pakanakäännynnäisiä, joiden parissa epäilemättä vaatimus lain noudattamisesta olisi heikentänyt menestystä. Juutalaisalkukristittyjen kanta on sittemmin hävinnyt taistelun paikasta auringossa.

Mormonikirkon väite luopumuksesta ja palautetusta evankeliumista jää tämänkin Paavalin kirjeen perusteella vaille pohjaa. Mormonikirkko ei opeta jäsenilleen juutalaisen lain noudattamista, eikä sen puoleen Paavalinkaan oppia. Toisekseen mormonikirkko väittää luopumuksen tapahtuneen vasta apostolien kuoltua, joten galatalaiskirjeestä paljastuva apostolisen aikakauden valtataistelu erilaisten oppinäkemysten välillä ei sovi sekään mormonikirkon narratiiviin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti