Paaavalin alkuseurakunta osa III

Ensimmäinen kirje korinttilaisille tarjoaa laajemman näkymän hieman kehittyneempään oppiin kuin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille. Ensimmäinen kirje korinttinlaisille esittää myös kuvan kirkosta, joka on jakautunut useampiin seurakuntiin, joissa esiintyy opillisia ja käytäntöjen eroja sekä sisäisiä ristiriitoja.

1 Kor 1:10 Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. 11 Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. 12 Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. 14 Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. 15 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. 

Paavali toteaakin, ettei erilaisilla käsityksillä ja käytännöillä ole juuri lopputuloksen kannalta merkitystä sikäli kun perustukset ovat kunnossa. Paavali ei siis julista yhtä ainoaa oikeaa oppia ja käytäntöjä vaan hyväksyy myös muiden Jeesuksesta saarnaavien opilliset näkemykset ja rituaalit todetessaan kuinka kaikki lopulta ratkeaa tuomionpäivänä ja kuinka uskovat pelastuvat, vaikka eivät nyt ihan siihen oikeimpaan seurakuntaan kuuluisikaan. Tämä Paavalin opetus ei varmasti ole kovin mieluisa lahkoille ja kulteille, kuten esim. mormonikirkko, jotka opettavat olevansa se ainoa oikea pelastuksen tarjoaja. Mormonikirkon uskonkappaleissa 3-5 esitetyt ajatukset ovatkin olleet Paavalille tuntemattomia.

Paavali toistaa ja painottaa myös edelleen samaa, mitä saarnasi ensimmäisessä kirjeessä tessalonikalaisille, kuinka apostolit elävät köyhyydessä kulkien puolialastomina ansaiten oman elantosa kättensä työllä (1 Kor 4:12). Paavalin apostolinen sananjulistus köyhyydessä itseasiassa näyttää noudattavan sitä, mitä Juha Molari toteaa vätöskirjassaan Q-lähteestä välittyvästä kuvasta Jeesuksen opetuksista.

Q-evankeliumi sanoo happamat maalliselle omistamiselle, luokittelee ihmiset susiin ja lampaisiin sekä moittii miestä kelvottomaksi jo sillä perusteella, jos tämä mies kävi hautaamassa isänsä eikä lähtenyt välittömästi köyhyyteen antautuen Jumalan valtakunnan elonkorjuuseen, paljain jaloin ja ilman kukkaroa.

Vaikka kirjeen neljännessä luvussa Paavali korskuu köyhyydellään ja sillä ettei ota seurakuntalaisilta aineellista omaisuutta niin 1 Kor 9:ssä hän kuitenkin jo näyttää vihreää valoa, että apostoleilla olisi oikeus saada elantonsa sananjulistuksesta. Näin hän tuli avanneeksi oven varojen keräämiselle seurakuntalaisilta saarnamiehille ja mitä ilmeisimmin muutti aiempaa oppia ja Q-lähteen sanomaa aiheesta.

Kirjeen antama kuva Korintin seurakunnista kertoo jäsenistön koostuvan jo useilta eri tasoilta yhteiskunnan hierarkiasssa. Monet jäsenet ovat kouluttamattomia, mutta joukossa on myös joitakin, jotka ovat selkeästi yhteiskuntahierarkiassa korkeammissa asemassa koulutuksen, virkojen tai syntyperänsä puolesta. Ristiriidat jäsenistön kesken ovat oletettavasti seurausta juuri siitä, että paremmin koulutetulilla on hyvin erilaiset näkemykset maailmasta suurimman osan kirkosta muodostavan rahvaan kanssa. Ensimmäisen kirjeen korinttilaisille keskeiset teemat käsittelevät seuraavia aiheita:

1. Kuolleiden ylösnousemus
2. Seksuaaliset suhteet
3. Jäsenten väliset riidat
4. Ruoka
5. Herran ateria (ehtoollinen)
6. Naisen asema
7. Pyhän Hengen lahjat

Kuolleiden ylösnousemus
1 Kor 15 käsittelee ylösnousemusta laajemmin kuin varhaisempi kirje tessalonikalaisille. Arvatenkin Korintin seurakuntalaisilla on ongelmia ymmärtää mistä tässä opissa on kyse ja korinttilaisille kirjoitetussa kirjeessä kuvattu oppi onkin kehittynyt tessalonikalaisille kuvatusta melkolailla toisenlaiseksi, mikä kielii oppiin tehdyistä muutoksista. 1 Kor 15:35-49 kuvaa varsin yksityiskohtaisella tavalla ruumiin ylösnousemusta, mutta Paavalin oppia tässäkohdin ymmärtää paremmin jos tutustuu varhaisiin juutalaisiin mysteereihin, joista mm. Danielin kirjan kaltaiset apokalypsitekstit ammentavat. Aikalaisille mysteereille oli tyypillistä, että ne uskoivat maailmankaikkeuden muodostuvan useasta tasosta ja olennot saattoivat siirtyä tasolta toiselle. Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille ilmentää tätä uskomusrakennelmaa selittämällä seurakunnan jäsenille kuinka ylösnousemus ei tarkoita kuolleen fyysisen kehon ylösnousua vaan hengellisen kehon ylösnousemista. Siinä missä tessalonikalaisille aiemmin Paavalin voidaan päätellä opettaneen fyysisen kehon ylösnousemusta niin nyt koko ylösnousemus onkin eräänlainen muuntuminen fyysisestä hengelliseen, maallisesta taivaalliseen.

1 Kor 15:50 Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. 51 Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, 52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.

Fyysinen ylösnousemus ja lihallisen kehon pääsy Jumalan valtakuntaan on suorastaan kielletty. Pasuunan soidessa jokainen uskova ja uskovaisena kuollut saa katoamattomana henkiolentona paikkansa Jumalan valtakunnassa. Opillisesti koko metafyysiikka on kirjoitettu tähän kirjeeseen siis uudelleen ja Paavali näyttää omaksuneen ainakin mielen ja kehon dualismin kreikkalaisten filosofien metafysiikasta.

Seksuaaliset suhteet
Ensimmäinen kirje korinttilaisille käsittelee seksualisuuteen ja ihmisuhteisiin liittyviä kysymyksiä parissakin kohdassa. Kirjeen viidennessä luvussa mm. ilmenee jonkun makaavan äitipuolensa kanssa, minkä Paavali tuomitsee kovin sanakääntein todeten, etteivät edes pakanat tee niin.
Paavali jatkaa viidennessä luvussa siveettömän elämän tuomitsemista kehottaen seurakuntalaisia sulkemaan ulos yhteisöstä ne, jotka eivät elä yhteisön siveellisyyskäsitysten mukaan, mutta samalla kehottaa olemaan tuomitsematta ulkopuolisia.

Kuudennessa luvussa Paavali tuomitsee prostituoitujen palveluja käyttävät jäsenet ja suoranaisesti käskee pidättäytymään tällaisesta toiminnasta.

Seitsemännessä luvussa Paavali toteaa selibaatin olevan suotavaa, joskaan ei pakollista. Mikäli seurakuntalaiset eivät kykene elämään Paavalin esimerkin mukaan selibaatissa niin heidän tulee olla sukupuolisessa kanssakäymisessä ainoastaan oman puolisonsa kanssa. Puolisoiden välinen seksuaalinen kanssakäyminenkin olisi hänen mukaansa rajoitettava minimiin, jotta he voisivat keskittyä rukoukseen. Selvää on, että perheen perustaminen ja lasten hankinta ei ole ollut Paavalin alkuseurakunnassa kovin tärkeää ja avioeron jälkeen uudelleen naiminen ei ollut suotavaa. Jakeet 25-31 linjaavat kuinka avioituminen itseasiassa johtaa Paavalin mielestä ahdinkoon.

28 Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää. 29 Sanon teille, veljet: aika on käymässä vähiin. Siksi niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan, 30 surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi; niiden, jotka ostavat jotakin, on oltava kuin eivät saisi pitää ostamaansa, 31 ja niiden, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään hyötyä. Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.

Paavalin alkuseurakunnassa painopiste on siis ollut hyvin kaukana mormoniopin perhekeskeisyydestä tai vanhoillislestadiolaisista suurperheistä. Paavalin näkemyksen mukaan apokalyptinen loppu koittaa niin pian, ettei perhettä ja lapsia yksinkertaisesti kannata enää hankkia. Jakeisa 36-38 Paaavali vielä toteaa kuinka parasta olisi jos vaimo pysyisi neitsyenä tai mikäli mahdollista jättää kokonaan avioitumatta. Kehotuksen sisällön ymmärtää paremmin kun muistaa miten avioliitot aikoinaan olivat järjestettyjä. Avioliitoilla lujitettiin perhekuntien välisiä suhteita, joten avioliiton poliittinen ulottuvuus on Paavalin opissa edelleen mahdollinen, mutta seksuaalisen puolen Paavali pyrkii estämään.

Jäsenten väliset riidat
Korintissa on kirjeestä päätellen useampia paikkoja joissa seurakuntalaiset kokoontuvat eli kyseessä ei ole enää pieni yhdessä kodissa kokoontuva joukko ihmisiä. Seurakuntalaisten toisistaan poikkeavat sosiaaliset asemat käyvät myös hyvin ilmi.

1 Kor 6:1 Kun teidän keskuudessanne jollakin on riita-asia toisen kanssa, kuinka hän julkeaa viedä sen pakanoiden ratkaistavaksi? Miksi hän ei jätä sitä pyhien ratkaistavaksi?

Korintti oli kirjeen kirjoittamisen aikaan roomalainen siirtokunta, jossa noudatettiin roomalaista lakia ja käytäntöjä. Rahvaalla ei ollut käytännön mahdollisuuksia hakea itselleen oikeutta roomalaisista tuomioistuimista, sillä roomalaisessa tuomioistuimessa suosittiin varakkaampaa ja/tai korkeammassa sosiaalisessa asemassa olevaa lähes poikkeuksetta. On siis selvää, että seurakunnassa eri sosiaaliluokkien välillä oli erimielisyyksiä monissakin asioissa, jopa siinä määrin, että parempiosaiset veivät niitä roomalaisiin tuomioistuimiin. Näille riidoille Paavali haluaa kirjeellään laittaa pisteen ja samalla siirtää valtaa seurakuntien parempiosaisilta riisumalla heiltä roomalaisessa yhteiskunnassa aseman suomia etuja.

Ruoka
Ensimmäisen kirjeen korinttolaisille ruokaan liittyvät ohjeet vaativat myös laajempaa ymmärrystä ajan kulttuureista ja uskomuksista. 1 Kor 8 käsittelee epäjumalille uhrattua lihaa, mutta luku päättyy hieman omituisesti.

1 Kor 8:13 Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.

Liha oli harvinaista ja kallista, eikä sitä ollut vapaasti tarjolla kaikille. Varsinkin rahvaalle lähestulkoon ainoa tarjolla ollut tapa saada lihaa oli osallistua uhrijuhliin temppeleissä. Uhrijuhlissa teurastettiin uhrieläin, josta sitten tietty osa uhrattiin polttouhrina kulloisellekin jumalalle, mutta loppu ruho jaettiin papiston ja uhrijuhlaan osallistuvien kesken. Näin osallistuja pääsi mahdollisesti osalliseksi uhrista ja uskomusten mukaan syömällä uhratun eläimen lihaa he pääsivät yhteyteen kyseisen jumalan kanssa. Toisinaan temppeleiden papisto myös myi uhrieläimen lihat lihakauppiaille saadakseen rahaa, joten lihakauppiailtakin ostettava liha oli hyvin todennäköisesti jollekin jumalalle uhrattua ja sitä kautta jonkin jumalan omaa.

  1 Kor 10:19 Mitä tällä tarkoitan? En sitä, että epäjumalille uhrattu liha sinänsä olisi jotakin tai että epäjumalat olisivat jotakin todellista. 20 Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. 21 Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään. 22 Emme kai halua herättää Herran kiivautta? Olemmeko muka häntä vahvempia?

Paavali siis tuomitsee epäjumalille uhratun lihan syömisen, jotteivät nämä epäjumalat (demonit) pääsisi ruoan kautta vaikuttamaan uskovaiseen.

Herran ateria (ehtoollinen)
1 Kor 11:17-34 antaa kuvan millainen Paavalin alkuseurakunnassa nautittava ehtoollinen on ollut. Ehtoollinen on ollut seurakunnan kokoontuminen, jossa on nautittu yhteinen ateria. Arvatenkin seurakunnassa on ollut epätietoisuutta siitä miten tätä ateriaa tulisi nauttia ja jakaa osallistujien kesken kun Paavali huomauttaa joissain kokoontumisissa osallistujien syöneen omia ruokiaan ja juomiaan. Paavalin opettama ehtoollinen on mitä ilmeisimmin tarkoittanut jonkinlaisia nyyttikestejä, joihin jokainen jäsen on tuonut kykynsä mukaan ruokaa ja juomaa ja joka sitten tuli jakaa tasapuolisesti kaikkien osallistujien kanssa. Osallistujien saapumisajatkin kokoontumisiin näyttävät vaihdelleen, arvatenkin osallistujien erilaisten yhteiskunta-asemien takia, Paavalin ohjeistaessa jakeessa 33 odottamaan kaikkein saapumista ennen aterian aloittamista.

Koska juutalaiseen perinteeseen kuului, että uhrit jumalalle voitiin suorittaa vain Jerusalemin temppelissä, johon siis lainkuulaisen juutalaisen odotettiin tuovan kymmenyksensä, jotka hän sitten nautti uhrijuhlassa temppelin pappien ja perheensä kanssa, niin varsinaista temppeliuhrausta Israelin Jumalalle ei voitu tehdä muualla. Paavali näyttää kuitenkin oivaltaneen, että seurakunnalla on hyvä olla joku vastaava ruoka kuin temppeleiden uhrijuhlat, jotta ihmiset kiinnostuisivat yhteisöstä. Mikäpä sen paremmin olisikaan houkutellut aikalaisia ihmisiä paikalle, etenkin rahvasta, kuin tarjolla oleva ateria?

Nykyisin kirkoissa ja seurakunnissa tarjottava ehtoollinen on selkeästi hyvin kaukana Paavalin alkuseurakunnan ehtoolliskäytännöistä. Lähimmäksi kaiketi pääsevät joidenkin uskonyhteisöjen kodittomille suunnatut soppakeittiöt.

Naisen asema
1 Kor 11:1-16 antaa seurakunnalle ohjeita naisen asemasta ja pukeutumisesta. Pitää muistaa, että aikalaisen näkemyksen mukaan nainen oli miehensä omaisuutta. Roomalaisesa yhteiskuntajärjestyksessä mies oli perhekunnan patriarkka, jonka alle hierarkiassa muut asettuivat ja joihin perhekunnan patriarkalla oli absoluuttinen valta (mm. hänellä oli oikeus niin halutessaan tappaa tai myydä lapsensa orjiksi). Tämän saman hierarkian Paavali myös kopioi alkuseurakuntaan arvatenkin välttääkseen suurempia konflikteja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Paavalin näkemyksen mukaan nainen, joka rukoilee paljain päin on häpeäksi miehelleen. Kielellisesti Paavali vertaa paljaspäin rukoilevaa naista kaljuksi ajettuun päähän, joka aikalaisessa kulttuurissa oli suurimpia nöyryytyksiä ja käytännössä orjan tunnus. Naisen asema Paavalin alkuseurakunnassa seuraakin aikalaisia roomalaisia käytäntöjä, joskin seksiin liittyvät siveellisyysvaatimukset vähensivät merkittävästi naisten raskauksia ja näin ollen riskiä kuolla synnytyksissä, mikä on ollut aikalaisille naisille varmasti iso ja merkittävä muutos.

1 Kor 14:23 vielä paimentaa naisia olemaan hiljaa seurakunnassa ja esittämään kysymyksensä oman perhekuntansa patriarkalle kotona, joten Paavali edelleen vahvistaa roomalaista patriarkaalista perhejärjestystä seurakunnissaan.

Pyhän Hengen lahjat
1 Kor 12 esittelee Paavalin alkuseurakuntaan Pyhän Hengen armolahjat. Paavali julistamat armolahjat ilmenevät kaikki siten, että ne ovat hyödyksi yhteisölle.

4 Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. 5 Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 6 Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. 7 Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.

Erilaiset armolahjat eivät kuitenkaan tee seurakunnan jäsenistä eriarvoisia.

21 Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." 22 Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. 23 Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. 24 Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, 25 jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. 26 Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.

1 Kor 14 toteaa kuinka kuka tahansa mies voi profetoida, puhua kielillä tai parantaa, eivätkä armolahjat olleet millään tavalla sidoksissa pappeusasemaan seurakunnassa. Jos joku profetoi niin muilla oli lupa arvostella, jos joku puhui kielillä niin toisen tuli tulkita jne. Koko seurakunta siis osallistui ja kerrallaan vain kaksi tai kolme olivat samanaikaisesti äänessä. Kaavamaiset keskusjohtoiset oppikäsitykset ja toimitukset eivät siis näytä kuuluneen Paavalin alkuseurakunnan toimintatapoihin ja uskomuksiin. Helena Ronkainen toteaa pro gradussaan:

Myös Korintin seurakunnan toimijat hyödyntävät ekstaasi- ja transsitiloja. Paavalin mielestä Korintin seurakunnan tulee integroitua sisäisesti, mutta seurakunnan yhteisten kokoontumisten tulee olla sellaisia, että ne ovat myös ulkopuolisten ymmärrykselle sopivia. Uskonnollisuudessa korinttilaisten tulee keskittyä kollektiivisuuteen: siihen, mikä rakentaa seurakuntaa. Korintissa tulee Paavalin mielestä hyödyntää tulkitsemattoman glossolalian sijaan profetointia ja tulkittua glossolaliaa. Nämä vastaavat Winkelmanin mallissa meedioiden roolia. Paavalin suositus uskonnollisesta toimijuudesta Korintin seurakunnalle on kuitenkin jännitteinen: näitä meedion rooliin kuuluvia tehtäviä tulisi toteuttaa osittain shamaanin roolista käsin. Paavali edellyttää, että kielilläpuhuva hallitsee itseään ja tajunnantilojaan. Meedioiden roolissa transsit ovat spontaaneja ja hallitsemattomia. Shamaanin roolissa henkilö pystyy hallitsemaan itseään ja tajuntaansa.

Nykyisissä uskonliikkeissä karismaattiset saarnamiehet hyödyntävät voimakkaasti joukkohypnoosia ja transsitiloja, joilla he lietsovat yleisönsä uskonnolliseen hurmokseen. Tällainen karismaattisuus on kuitenkin marginaali-ilmiö nykyisissä uskonliikkeissä, vaikka Paavalille juuri tämä toimintamalli Ronkaisen pro gradun perusteella on ollut keskeinen.

Ensimmäinen kirje korinttilaisille on paimenkirje kirkolle, jossa samassa kaupungissa kokoontuvat kotiseurakunnat ovat aloittaneet dialogin oikeasta opista. Estääkseen seurakuntien välisten riitojen syntymistä Paavali joutui käsittelemään monenlaisia aiheita, joista ensimmäisessä kirjeessä tessalonikalaisille ei ollut minkäänlaisia viittauksia. Kun seurakuntiin on tullut mukaan paremmin koulutettuja ihmisiä on oppeja jouduttu muokkaamaan, koska samat alkeelliset selitykset, jotka aiemmin ovat ehkä toimineet, eivät enää vakuuta kaikkia. Ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille välittyvä kuva alkuseurakunnasta ei siis ollut vähäisimmissäkään määrin yhtenäinen joukko samanmielisiä uskovaisia vaan kirjava joukko, jossa esiintyy myös sisäisiä ristiriitoja. Paavalin viesti keskinäisille erimielisyyksille opista on selkeä: "Älkää kinastelko kuka seuraa ketä ja mikä opetus on se oikea, kyllä Jumala sitten ratkaisee ongelmat kun apokalypsi tulee." Samalla teologia näyttää ottaneen merkittäviä metafyysisiä kehitysaskelia kun fyysisen ruumiin ylöstempaus pilviin on vaihtunut apokalypsin käynnistämään muutokseen ajallisesta fyysisestä ruumiista ajattomaan hengelliseen ruumiiseen.