torstai 7. heinäkuuta 2016

Uskonnollinen manipulointi - Ajanhallinta

Kun on kiire aika on kallisarvoista. Jäsenten vapaa-aika on riskiaikaa, joilloin jäsenet voivat eksyä kultin kannalta vääriin aktiviteettien ja informaatiolähteiden pariin. Ei siis ole ihme, että uskonnolliset kultit pyrkivät ulottamaan kontrollinsa myös siihen miten jäsenet käyttävät vapaa-aikaansa. Steven Hassanin mukaan kultit säilyttävät jäsenilleen tiukkoja aikatauluja ja velvotteita kontrolloidakseen jäsenten käyttäytymistä. Kun jäsenet eivät osallistu kultin yleiseen indoktrinointiin, palvelusmenoihin ja rituaaleihin heille annetaan tyypillisesti tavoitteita ja tehtäviä, jotka rajoittavat tai rytmittävät vapaa-aikaa ja käyttäytymistä. Haitalliseksi luokiteltavassa kultissa on aina jotain tehtäviä, joita jäsenten tulee tehdä. Aini Linjakumpu kirjassaan "Uskonnon Varjot" (s. 168) toteaa ajankäytöstä ja sen yhteydestä taloudelliseen hyväksikäyttöön seuraavasti:
Taloudellisen hyväksikäytön logiikkaan liittyy myös se, että ihmisen vapaa-aika tai yksityiselämään liittyvä ajankäyttö kohdistetaan suoraan tai epäsuoraan yhteisön hyväksi. Tämä on yksi tapa rajoittaa yksilön mahdollisuuksia hallita omaa elämäänsä.
Uusille jäsenille ei luonnollisesti säilytetä kaikkia vanhojen jäsenten tehtäviä ja velvollisuuksia, koska suuri työkuorma pelottaisi heidät nopeasti pois. Indoktrinointi aloitetaan pienistä helpohkoista tehtävistä ja rituaaleista lisäten kuormaa ja sosiaalista painetta yhä uusien tehtävien tekemiseen vähitellen. Tasaisesti kasvava tehtävälista lopulta johtaa univajeeseen ja uupumukseen, jolloin ihminen on huomattavasti alttiimpi hypnoottisille vaikutuskeinoille. Uupunut ja hämmentynyt jäsen on myös kyvyttömämpi ajattelemaan ja toimimaan itsenäisesti. Margaret Singer kirjassaan "Cults in Our Midst" toteaa:
Kun et pysty ajattelemaan kunnolla, kun tunnet hädin tuskin selviäväsi päivästä, ainoa asia jota haluat on selvitä ilman, että sinuun kohdistetaan ojentavia toimia missään muodossa ... joten raahustat ja laahustat vain mukana. Olet tavattoman hämmentynyt, mutta et tiedä ainoatakaan tapaa jolla voisit hämmenyksestäsi päästä eroon.
Etenkin  kotoisessa vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneiden suurperhevanhempien kuvaukset arjen pyörittämisestä osuvat yllä Singerin kuvaukseen. Kun kaikki energia ja aika kuluu vain päivästä toiseen selviämiseen ei aikaa jää epäilysten ja kysymysten käsittelyyn tai ulkopuolisiin tutustumiseen toisin sanoen uupumuksesta muotoutuu yksi miljöökontrollin muoto.

Kysyttäessä MAP-kirkon jäseniltä heidän ajankäytöstään jäsenet suurilta osin kiistävät kirkon vaativan runsain mitoin aikaa. Kirkko kuitenkin säilyttää jäsenilleen kosolti vapaa-aikaa täyttäviä tehtäviä ja toimintoja. Yksittäiset jäsenet usein pyrkivät täyttämään ensin pyhiksi kutsumuksiksi mieltämänsä palvelutehtävät ennen omia tarpeitaan. Jumalan tahto nähdään ns. avoimena kutsuna palvella niin paljon kuin kukin vain suinkin kykenee ja johtajat pyytävät jatkuvasti "jouduttamaan työtä" yhä enemmän ja enemmän kuten S. Gifford Nielsen Marraskuussa 2013. MAP-kirkon pyhissä kirjoissa painotetaan myös kuinka jatkuvasti tulisi olla touhukas:
OL 60:13  Katso, heidät on lähetetty saarnaamaan minun evankeliumiani jumalattomien seurakunnissa; ja nyt minä annan heille tämän käskyn: Älä tuhlaa aikaasi joutilaisuuteen äläkä hautaa talenttiasi, niin että siitä ei tiedettäisi.
Aika, joka kytetään muuhun kuin kirkon hyväksymiin aktiviteetteihin, on parhaimmillaankin vain hukkaan heitettyä aikaa, kuten Quentin L. Cook julisti lokakuussa 2013:
Toiseksi, jotkin riippuvuudet ja mieltymykset – vaikka eivät olekaan itsessään pahoja – voivat viedä meille suodun kallisarvoisen ajan, joka voitaisiin muutoin käyttää hyveellisten tavoitteiden toteuttamiseen. Näihin voi kuulua se, että käytämme liiallisesti aikaa sosiaaliseen mediaan, video- ja digitaalipeleihin, urheiluun, ajanvietteeseen ja moniin muihin asioihin.
Luna Lindseyn kirjassa "Recovering Agency: Lifting the Veil of Mormon Mind Control" esittämän arvion mukaan keskimääräinen MAP-kirkon jäsen käyttää kirkon aktiviitteihin vähintään 22 tuntia viikossa normaalin työviikon ja kotitöiden lisäksi. Lunan arvio perustuu seuraaviin lukuihin:
  • 3h viikossa Sunnuntaikokouksissa
  • Keskimäärin 8h viikossa kirkon kutsumustehtäviin
  • 2h viikko muihin kirkon kokouksiin
  • 2h perheiltaan Maanantaisin
  • 1h päivässä pyhien kirjoitusten lukemiseen
Yllä olevien lisäksi listalle kuuluvat vielä konferenssit, tyttöjen ja poikien arki- ja leiriaktiviteetit, tanssitapahtumat, koulutukset, seminaari- ja instituuttitunteihin liittyvät aktiviteetit, lähetystyön tekeminen, muiden jäsenten auttaminen, kotiopetukset ja -käynnit jne. Keskivertojäsenellä ei luonnollisesti ole piispan, apuyhdistys- tai muiden johtajien lisätöitä, jotka haukkaavat vielä lisää aikaa.

Temppelirituaaleissa jäsenet vannovat olevansa valmiita uhraamaan kaiken omaisuutensa ja vapaa-aikansa kirkon hyväksi ja tekemistähän kirkossa riittää. Sosiaalinen paine tehtävien tekemiseen ja vahvaan osallistumiseen on kova. Monet entiset jäsenet ovatkin kertoneet loppuunpalamisesta, masennuksesta ja heikentyneistä perhesuhteista kirkoon liittyvien aktiviteettien viedessä ajan ja huomion perheeltä. MAP-kirkossa jokainen päivä kuuluu kirkolle! Kirkon jäsenilleen säilyttämät tehtävät ja velvollisuudet rytmittävät ja pitävät jäsenen jokaisen päivän kiinnitettynä kirkkoon tavalla tai toisella, joten jäsenelle ei yksinkertaisesti jää aikaa edes tutkia kunnolla kirkon puhujapöntöistä julistettujen väitteiden todenperäisyyttä tai analysoida annettujen ohjeiden ja käskyjen hyödyllisyyttä omalle elämälleen. Utahin osavaltion tunnukseen mormonijohtajien aikoinaan valitsema mehiläispesä onkin hyvin kuvaava, sillä jatkuva kuhina ja toimeliaisuus pitää jäsenet tiukassa talutusnuorassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti