tiistai 7. lokakuuta 2014

Kulttiretoriikkaa "Mormonstyle"

Lokakuun 2014 yleiskonferenssin pahimmat sammakot päästi ilmoille apostoli Neil L. Andersen. Puheensa alussa Neil Andersen maalailee perinteiseen MAP-kirkon tyyliin marttyyrikuvaa Joseph Smithistä vertaamalla tätä Paavaliin ja Jeesukseen ja kuinka tämä puhtoinen profeetta joutui jo elämänsä aikana kärsimään vakavista vainoista Jumalalta saamansa tehtävän takia. Tästä Neil rakentaa aasinsiltaa nykypäivän tietoyhteiskuntaa ja kriitikoita vastaan. Sytytettyään tulilangan hän lopulta pudottaa virittelemänsä pommin:
"We are especially saddened when someone who once revered Joseph retreats from his or her conviction and then maligns the prophet. “Studying the church through the eyes of its defectors,” Elder Neil A. Maxwell once said, “is like interviewing Judas to understand Jesus.  Defectors always tell us more about themselves than about that which they have departed.” "
Neil Andersen rinnastaa kirkosta lähteneet Juudakseen, Jeesuksen pettäneeseen Raamatun hahmoon, jota vihataan jopa siinä määrin, että Suomessa ei voi edes nimetä lastaan Juudakseksi koska nimi saattaisia aiheuttaa lapselle haittaa. Rinnastamalla kirkosta lähteneet kavaltajiksi ja pettureiksi Neil Andersen turvautuu varsin perinteiseen kulttijohtajan retoriikkaan uhaksi kokemaansa tahoa kohtaan. Rinnastuksen pyrkimyksenä tällä suoralla henkilöhyökkäyksellä on yksinomaa kääntää uskollisten seuraajien viha näitä pettureita ja kavaltajia kohtaan.

Räikeimmän hyökkäyksensä jälkeen Neil Andersen kohdistaa pyhän taistelunsa Internetin tietolähteitä kohtaan. Neil Andersen kertoo kuinka hän joitakin vuosia sitten oli lukenut Internetistä Martin Harrisin nimiin kirjoitetusta kirjeestä ja kuinka jotkut jäsenet erosivat tämän myöhemmin väärennökseksi paljastuneen kirjeen takia "liian hätäisesti". Andersen ei puheessaan kuitenkaan mainitse niitä syitä miksi nämä ihmiset jättivät kirkon tuon kirjeen seurauksena vaan jättää puheestaan pois merkittäviä tiedonmuruja valaessaan valheellista kuvaa kuulijoiden mieliin. Kirje, johon Neil Andersen puheessaan viittaa, tunnetaan paremmin Salamanterikirjeenä, jonka väärentäjä Mark Hoffman tekaisi ja jolla hän huijasi MAP-kirkon johtajia. MAP-kirkon johtajat,  mm. Kimball ja Hinckley, olivat vakuuttuneita kirjeen aitoudesta ja Dallin Oaks puolusti kirjeen autenttisuutta aina siihen asti kunnes Mark Hoffman myönsi väärentäneensä kirjeen. Neil Andersen voimistaa tätä väärää kuvaa toteamalla kuinka uutisissakin esiintyviin tietoihin tulee aina suhtautua epäilevästi, mutta kirkon profeettojen todistukseen voi aina luottaa. Andersen puheessaan vääristää tapauksen kuulijalle täysin päälaelleen. Salamanterikirjeen tapauksessa juuri kirkosta lähteneet kriitikot olivat ne jotka ilmaisivat epäilyksensä salamanterikirjeen alkuperästä toisin kuin MAP-kirkon johtajat, joita Hoffman vei kuin pässiä narussa. Salamanterikirjeen takia kirkosta lähteneet tuskin lähtivät väärennetyn kirjeen sisällön takia "liian hätäisesti" kuten Neil Andersen maalailee, salamanterikirjeen takia kirkosta eronneet ennemminkin lähtivät juuri sen takia, että kirkon profeettoja huijattiin ja heidän todistuksensa asiasta oli väärässä, siis juuri niiden henkilöiden todistus joiden todistuksen oikeellisuuteen Andersenin mukaan voimme aina luottaa.

Tämän jälkeen Andersen jatkaa kuinka kriitikoiden kirjoittamat asiat Joseph Smithistä voivat olla täysin kontekstistaan irroitettuja. Luonnollisesti jokaisen on osattava olla kriittinen tietolähteidensä kanssa ja varsinkin kun kyseessä on Neil Andersenin kaltaiset ihmiset, joiden juuri edellä todettiin vääristävän ja suoranaisesti valehtelevan kuulijoilleen. En ihan äkkiseltään keksi lähihistoriasta tapausta, jossa yhtä räikeästi irrotetaan asioita asiayhteyksistään ja käytetään valheellisen kuvan muodostamisessa kuin Neil Andersen omassa puheessaan tekee salamanterikirjeeseen liittyen.

..ja näin toimivat oikeat "Jumalan apostolit."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti