Monet maailman uskonnoista julistavat kuinka tämä elämä on vain koetusaikaa kuolemanjälkeistä onnea varten. Vain ne jotka elävät elämänsä uskonnon määrittelemien sääntöjen mukaan voivat saavuttaa onnen, josta pääsee osalliseksi kuoltuaan. Uskonnot usein myös kertovat kuinka elämä uskovaisena ei ole aina helppoa ja kuinka tosi uskovaisia vainotaan ja kiusataan heidän uskonsa takia. Uskonnon uskovaiselle maalaama kuva tämän elämästä on synkkä ja täynnä kärsimystä. Kaikkea tarkkailee näkymätön pilven reunan takaa kurkkiva Jumala ja jos uskovainen lipeää kaidalta kärsimyksen polultaan maallisten nautintojen vietäväksi kuolemanjälkeinen kohtalo muuttuu varsin synkäksi.
Nautintojen ja hyvän elämän sijaan uskovainen ihannoi marttyyriutta ja suorastaan odottaa uskonsa takia kokemaansa kärsimystä.
Uskovainen elää kuollakseen, sillä vasta kuoleman jälkeen uskovainen odottaa saavuttavansa onnen, joka pyyhkii pois ja korvaa kaikki hänen elämänsä aikana kokemansa vääryydet pois.
On surullista kuinka miljoonat ihmiset hukkaavat elämänsä odottaen kuolemaa kuluttaen aikaa ja resurssejaan ylläpitääkseen pronssikaudeltä peräisin olevia uskomuksia. Elämä on elämistä varten, elämä on ainutlaatuinen, elämä on arvokas. Uskovaisen elämä kuolemista varten on elämän arvon halveksuntaa.
Jos elää harhakuvitelmassa, jossa elämä jatkuu kuoleman jälkeen, kuolema itsessään menettää merkityksensä ja samalla elämän arvo heikkenee.
Elämä saavuttaa sille kuuluvan arvon vasta kun ihminen ymmärtää elämän ainutlaatuisuuden ja ainutkertaisuuden. Ihmisen tiedostaessa, kuinka elämä on rajallinen kaiken päättyessä kuolemaan, hän oppii arvostamaan ja kunnioittamaan elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti