torstai 25. huhtikuuta 2013

Oliko Jeesus todellinen?

Nykypäivän modernien Raamatuntutkijoiden konsensus on jokseenkin yksimielisesti sitä mieltä, että Lähi-Idässä on noin 2000 vuotta sitten elänyt Jeesus niminen opettaja, maagi, parantaja ja/tai profeetta. Tätä konsensusta on viimeaikoina lähtenyt haastamaan tohtori Richard Carrier Kolulmbian yliopistosta USA:ssa. Alla hänen esitelmänsä aiheesta.


Esitelmässä Carrier linjaa muutamia trendejä antiikin ajoilta, joilla hänen mielestään on ollut merkittävä vaikutus kristinuskon syntyyn ja jotka hänen mielestään kääntävät vaakakupin sille puolelle, joka osoittaisi ettei Jeesus ollut historiallinen henkilö. Esitelmänsä alussa hän viittaa aikalaisiin käytäntöihin uskonasioissa ja kuinka oli varsin tavallista hallusinoida keskusteluja taivaallisten viestintuojien tai jumalien kanssa ja kuinka jossain vaiheessa tarinan synnyn jälkeen nuo taivaalliset olennot siirrostettiin osaksi ihmiskunnan historiaa historiallisiksi hahmoiksi.

Aijanjaksoa, jossa kristinusko syntyi, edelsi voimakas Aleksanteri Suuren valloittamien alueiden alulle panema hellenistisointi. Kreikkalaisilla oli tapana harjoittaa synkretismiä valloittamillaan alueilla ja näin näyttäisi Carrierin mukaan myös kristinusko saaneen alkunsa. Toiseksi uskonnoissa oli menossa voimakas trendi kohti monoteistisuutta, joka näkyi monin paikoin kuinka panteoneja purettiin ja pääjumalista usein muodostui ainoa jumala muiden jumalten kutistuessa näiden sanansaattajiksi tai pahoiksi hengiksi. Kolmantena uskontrendinä Carrier mainitsee individualismin uskontojen keskittyessä yksilölliseen pelastumiseen kyläyhteisön tai perheen pelastumisen sijaan. Neljäntenä hän mainitsee kosmopoliittisuustrendin, jossa kaikkia uskonyhteisön jäseniä aletaan pitää veljinä ja sisarina, eräänlaisena laajempana perheenä, jonka pää on jumala.

Esimerkkeinä hellenistisesta synkretismistä ennen kristinuskon syntymistä Carrier mainitsee seuraavat uskonnolliset liikkeet:
  • Eleusialaiset ja Dionysoslaiset mysteeriuskonnot, jotka sekoittivat foiniikkilaisten uskontojen elementtejä kreikkalaiseen mystiikkaan
  • Attiksen ja Cybelen mysteeriuskonnot, jotka sekoittivat fryygialaisia uskonkäsityksiä ja kreikkalaista mystiikkaa
  • Jupiterin Dolichenuksen mysteeriuskonto, joka sekoitti Anatolialaisia uskonkäsityksiä kreikkalaisten mysteerien kanssa
  • Mitraksen mysteeriuskonnon, joka sekoitti persialaisia ja kreikkalaisten uskontojen mystiikkaa keskenään
Näiden perusteella on selvää kuinka kristinuskon syntykuvion voidaan helposti todeta noudattavan samaa kaavaa, tällä kertaa sekoitettiin juutalaisten uskonkäsityksiä kreikkalaisten uskokäsitysten kanssa ja synnytettiin alueelle uususkonto, jonka pyrkimyksenä oli alueen hellenisöinti.

Myöskään kristinuskon jumalkuva kuolevasta ja synnit sovittavasta jumalasta ei ollut loppujen lopuksi aikakaudelle mitenkään ainutlaatuinen. Esimerkkeinä vastaavista jumalista muista edeltäneistä uskonnoista Carrier mainitsee seuraavat:
  • Romulus: vuosittain esitettävät kuolema- ja ylösnousemusnäytelmät, keskeinen maanviljelysjumala Rooman vallan aikana.
  • Osiris: ne jotka kastettiin hänen kuolemaansa ja yllösnousemukseensa pelastuvat kuolemanjälkeisessä elämässä, hyvin keskeinen ja yleisesti palvottu Egyptiläinen jumala.
  • Zalmoxis: Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa takasi seuraajille ikuisen elämän, merkittävä kreetalainen jumala.
Kaikille näille oli yhteistä:
  • pelastava jumala
  • kutsuttiin "jumalan pojaksi"
  • kokivat kärsimyksen
  • voittivat kuoleman, joka takaa pelastuksen seuraajille
  • kaikista on olemassa tarinoita, jotka sijoittuvat historiaan
  • yksikään näistä ei ollut todellisesti olemassa
Olisiko siis niin onnettomasti, että Jeesusta edeltäneistä maanpäällä eläneistä jumalista kerrotut tarinat olivat tekaistuja, ja vain Jeesuksesta kertovat tarinat pitävät paikkansa?

Carrier jatkaa esitelmässä todisteiden keräämistä osoittaakseen, että alkuperäinen Jeesus olikin jonkinlainen taivaallinen sanansaattaja, eikä todellinen henkilö. Filon Aleksandrialainen aikoinaan dokumentoi juutalaisista kulteista ja uskomuksista ennen kristinuskoa seuraavasti:
  • juutalaisessa kulttuurista löytyy Jeesus niminen taivaallinen olento
  • Jeesus oli jumalan esikoinen
  • Jeesus oli jumalan taivaallinen kuva
  • Jeesus oli jumalan agentti luomistyössä
  • Jeesus oli jumalan ylipappi taivaissa
Tässä valossa siis näyttäisi siltä, että jossain välissä kristittyjen uskomukset muuttuivat taivaallisesta ylipapista kohti historiallista henkilöä sen seurauksena, että kirkko joka kaikista samankaltaisista esikristillisistä liikkeistä jäi jäljelle vain sattui uskomaan näin ja julisti kaikki muut uskomukset harhaopiksi. Moniakaan tekstejä, jotka kertovat muunlaisista uskomuksista ei ole Raamatun ulkopuolella säilynyt ja ne on joko tuhottu tai tuhoutuneet sen takia, ettei niitä ole nähty tärkeinä tai tarpeellisina säilyttää. Yksi Raamatun ulkopuolinen teksti, joka näistä uskomuksista kuitenkin kertoo on Jesajan taivaaseenastumisena tunnettu apokyrfi. Jesajan taivaaseenastumisen keskeiset teemat Jeesuksen historiallisuuteen liittyen ovat Carrierin mukaan seuraavat:
  • 7 taivaan tasoa
  • Saatana ja demonit hallitsevat ulkoista avaruutta, joka sijaitsee jossain kuun alapuolella.
  • Kaikelle on vastaavuudet jokaisella taivaan tasolla ts. jos jotain on olemassa maassa niin sellaisia löytyy myös jokaiselta taivaan tasolta
  • Jesaja nousee taivaiden läpi ja kohtaa Jumalan korkeimmassa taivaassa, joka kertoo kuinka Jeesus tulee laskeutumaan alemmille taivastasoille ja valloittamaan ne tullen koko universumin hallitsijaksi
  • vanhimmassa versiossa Jeesus ei lainkaan ilmesty maan päälle vaan Saatana tappaa hänet ulkoisessa avaruudessa ristiinnaulitsemalla, hänet haudataan ja hän nousee kuolleista.
Raamatun kirjeistä seitsemän Paavalin kirjoittamiksi uskottua kirjettä antavat myös viitteitä siitä, ettei Paavali itse uskonut historialliseen Jeesukseen. Näissä kirjeissä Paavali ei viittaa minkään muunlaisiin tietolähteisiin kuin pyhiin kirjoituksiin, evankeliumejahan ei siis vielä ollut kun Paavali kirjeitään kynäili, tai ilmestyksiin, hän ei mainitse lainkaan silminnäkijähavaintoja tai esitä minkäänlaisia väitteitä, että apostolit olisivat joskus nähneet Jeesuksen. Paavali ei myöskään missään kohdin selkeästi liitä Jeesusta mihinkään historialliseen henkilöön tai tapahtumaan.

Lopussa Carrier jatkaa analyysiään mm. heprealaiskirjeeseen, joka myös on varhaisimpia Raamatuntekstejä, mutta ei kuitenkan Paavalin kirjoittama ja kuinka vastaavat teemat toistuvat myös siinä kuin noissa seitsemässä autenttisiksi uskotussa kirjeessä. Itse evankeliumit, jotka on siis kirjoitettu vasta kymmeniä vuosia Jeesuksen väitetyn kuoleman jälkeen, Carrier pitää fiktiona kutsuen niitä metaparaabeleiksi, joilla aikalaisten tapojen mukaan jumalhahmo on siirrostettu osaksi historiaa ja jotka ulkopuoliselle näyttävät historiallisilta henkilökuvilta, mutta todellisuudessa ovat vain symbolisia tarinoita joiden avulla seurakuntaa opetetaan.

Kaiken kaikkiaan Richard Carrierin näkemykset ja tutkimustulokset aiheesta ovat varsin mielenkiintoisia. Tulevaisuus kertoo keikahtaako Raamatuntutkijoiden konsensus näiden tulosten seurauksena.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Vapaa tahto neurotieteilijän näkökulmasta

"Vapaan tahdon käsite koskettaa lähes kaikkea joka on meille tärkeää." Näin aloittaa neurotieteilijä Sam Harris kirjansa "Free Will". Harrisin mukaan vapaaseen tahtoon yleisesti liitetään kaksi perusoletusta: 1) jokainen meistä olisi voinut toimia toisin menneisyydessään; ja että 2) tuotamme tietoisesti valtaosan ajatuksistamme ja teoistamme nykyhetkessä. Valitettavasti nykypäivän aivotutkimus ei tue tätä käsitystä vaan näyttäisi siltä, että ihmisen aivot tekevät valinnat tietoisuuden ulkopuolella ja tehty valinta vain nousee tiedostamattomista prosesseista ihmisen tietoisuuteen luoden ihmiselle illuusion tietoisesta valinnasta. Ajatus vapaasta tahdosta illuusiona on niin radikaali, että se nostattaa jopa voimakkaampia vastareaktioita kuin evoluutio aikoinaan, koska yhteiskunnan säännöt perustuvat pitkälti ajatukselle, että ihmiset tekevät valintansa tietoisesti. Käytännössä vapaan tahdon julistaminen illuusioksi merkitisi, että syntiset eivät ole vastuussa tekemisistään vaan he olisivat vain huonosti ohjelmoituja koneita, joita ei voisi pitää vastuullisina omista teoistaan. Samalla kaikki oikeudenkäynnit joissa rikollisia rangaistaan menettäisivät suuren osan merkityksestään, koska ei olisi moraalisesti oikein rangaista ihmisiä, jotka eivät ole tietoisesti valinneet rikkovansa lakeja ja sääntöjä.

Viime vuosikymmenien aikana aivotutkijat ovat uudelleen ja uudelleen havainneet kokeissa kuinka ihmisen aivokuvista pystytään lukemaan ihmisen tekemä päätös yksikertaisista elimistön motoriikkaan liittyvistä tehtävissä jopa 80% tarkkuudella ennen kuin ihminen tulee päätöksestään tietoiseksi. Tutkimustulokset ovat selkeä osoitus kuinka ainakin tällä osa-alueella ihmisten tekemät näennäisen tietoiset päätökset eivät synny tietoisten ajatusprosessien seurauksena. Ihminen tulee vain tietoiseksi päätöksestä vaikka uskoo tekevänsä sen tietoisesti. Jos ihminen ei itse pysty valitsemaan omia ajatuksiaan tai omien aivojensa tilaa niin on kysyttävä: Missä se valinnan vapaus tai vapaa tahto oikein on?
There is no question that (the most, if not all) mental events are the products of physical events. The brain is a physical system, entirely beholden to the laws of nature - and there is every reason to believe that changes in its functional state and material structure entirely dictate our thoughts and actions. But even if the human mind was made of soul-stuff, nothing about my argument would change. The unconscious operations of a soul would grant you no more freedom than the unconscious physiology of your brain does.
Lähtökohtaisesti Harris siis kiistää tietoisen valinnan mahdollisuuden vedoten siihen kuinka aivot toimivat riippumatta ihmisen tietoisista prosesseista päätösten vain putkahtaessa tietoisuuteen riippuen kulloisestakin aivojen tilasta ja rakenteesta. Tahdonalaisten ja tiedostamattomien toimintojen eroa Harris luonnehtiin seuraavasti:
There is a distinction between voluntary and involuntary actions, of course, but it does nothing to support the common idea of free will (nor does it depend upon it). A voluntary action is accompanied by the felt intention to carry it out, whereas involuntary action isn't. Needless to say, this difference is reflected at the level of the brain. And what a person consciously intends to do says a lot about him.
Ihminen ei siis pysty kontrolloimaan omien aivojensa tilaa tietoisesti ja tulee tietoiseksi vain pienestä osasta aivojen prosessiketjuja näennäisen tietoisten valintojen ja toimintojen synnyttäessä ihmiselle ainoastaan kokemustuntemuksen tietoisesta valinnasta.

Ihminen ei myöskään pysty tietoisesti kontrolloimaan omaa tajunnan tilaansa ja sen taustalla piilottelevia fysikaalisia prosesseja. Esimerkkinä voidaan tarkkailla kuinka vakavan onnettomuuden sattuessa tai päähän kohdistuneen iskun seurauksena aivot "sammuttavat" tietoisuuden, mutta voivat edelleen ylläpitää kriittisiä elintoimintoja. Tajuttomuus, joka tuollaisessa tilanteessa syntyy, ei luonnollisestikaan ole ihmisen tietoinen valinta, eikä ihmisen tietoinen minä ole millään muotoa "kuskin paikalla" elintoimintojen varmistamisessa vaan aivot ovat ja aivot myös mahdollisesti myöhemmin shokkitilanteen korjauduttua jälleen käynnistävät tietoisuuden. Tietoisuus ja sitä mukaa näennäisen tietoisesti tehtävät päätökset onkin tämän perusteella siis perusteltua nähdä vain osana normaalia fysiologista aivotoimintaa, joka ei itsessään pysty vaikuttamaan siihen millaisia valintoja aivot tekevät tai millaisia ajatuksia aivot nostavat tietoisuuteen.

Luettuani Sam Harrisin kirjan olen entistä vakuuttuneempi, että tietoinen ihminen ei ole se joka ihmisen elämää hallitsee vaan tietoisuus itsessään on vain pieni osa kokonaiskuvaa. Harrisin esittämät näkemykset kuinka ajatukset ja päätökset nousevat ihmisen tietoisuuteen tiedostamattomista prosesseista kulloisenkin aivojen tilan perusteella antaa myös paremmat eväät hyväksyä muut ihmiset paremmin sellaisina kuin he ovat, sillä ihminen on kuitenkin aina oman biologiansa vanki. Harris toteaakin näin:
Our sense of our own freedom results from our not paying close attention to what it is like to be us. The moment we pay attention, it is possible to see that free will is nowhere to be found, and our experience is perfectly compatible with this truth. Thoughts and intentions simply arise into the mind. What else could they do? The truth about us is stranger than many suppose: The illusion of free will is itself and illusion.
Nähtäväksi lopulta jää kuinka vankan kannatuksen Sam Harrisin varsin radikaalit ajatukset vapaasta tahdosta tulevat saamaan ja tuleeko hänen ajatuksensa merkittävästi vaikuttamaan tulevaisuudessa esimerkiksi oikeuslaitoksen ja vankiloiden käytäntöihin rikollisten kouluttamiseksi yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Kirja itsessään oli melko helppolukuinen ja lyhyt, suosittelen lämpimästi.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Uskonnollinen väkivalta - Informaation rajoittaminen

Uskonnollisen väkivallan hienovaraisempiin muotoihin kuuluu informaation rajoittaminen. Kontrolloimalla tietoa pahoinpitelijä kontrolloi niitä perusteita joilla uhrit muodostavat kuvan maailmasta ja tekevät johtopäätöksiä. Aila Ruoho kertoo aiheesta pro gradussaan seuraavasti:
Informaation rajoittaminen toimii kaksisuuntaisesti. Yhteisön kannalta olennaisinta on saada estettyä ryhmän vastaisten mielipiteiden leviäminen jäsenten korviin. Toisaalta taas omasta yhteisöstä halutaan tarjota ulkopuolisille siloteltu, kiiltokuvamainen ja houkutteleva kuva. Tehtyjä virheitä ja jopa rikoksia saatetaan peitellä tarkoitushakuisesti, jos se on ryhmän edun mukaista. Äärim-mäisessä tapauksessa yhteisön materiaalia voidaan pitää jopa niin salaisena, että sen vuotaminen ulkopuoliselle lähteille katsotaan tuhoisaksi.
 Monista vaarallisina pidetyistä lahkoista on kirjoitettu kirjoja, joissa ihmisiä kehotetaan varomaan kyseisiä uskontoja. Näissä teoksissa kuvataan yhteisöjen negatiivisia puolia ja nostetaan esille oppitulkintoja, joita pidetään ristiriitaisina tai muuten perusteettomina. Yhteisöjen jäsenet suhtautuvat yleensä hyvin vihamielisesti ja kielteisesti tällaisiin kirjoihin.
Ruoho toteaa opinnäytetyössään myös kuinka nykyajan vapaan informaation aikakaudella monissa uskonnollisissa liikkeissä ollaankin päädytty tiukentamaan käytäntöjä ja kuria. Uskonnolliset johtajat varoittelevat Internetin vaaroista ja vahingollisista sivustoista jopa siinä määrin, että joissain liikkeissä tietyillä sivuilla käyminen voi johtaa kurinpitotoimiin jäsentä kohtaan. Pelottelemalla jäseniään uhkakuvilla ulkopuolisten tietolähteiden vaarallisuudesta ja tarjoilemalla omia hyväksyttyjä tietolähteitään uskonnolliset johtajat kontrolloivat jäsentensä informaation etsintää ja hankintaa. Jos uhri uskoo uskonnollista johtajaa asiassa hän käytännössä luovuttaa kykynsä tehdä itsenäisiä ja informoituja päätöksiä uskonnolliselle johtajalleen, koska uhrin päätöksenteon perustana käyttämä informaatio on näin täysin manipuloijan kontrolloimaa. Aila Ruoho toteaakin asiasta näin:
Kun henkilö on saatu mielenhallintaan ja omaksumaan riittävä tieto, ainoaksi tehtäväksi jää hänen pitämisensä erossa haitallisesta ja epäilyksiä herättävistä aineistosta. Tärkeintä on saada hänet välttämään kaikkia kontakteja ryhmää arvosteleviin ihmisiin sekä erityisesti oman yhteisön entisiin jäseniin. Ryhmän jättäneet ovat lahkojen kannalta kaikista vaarallisimpia. Heillä on eniten tietoa ja enemmän kokemuksia kuin niillä, jotka ovat sisäpuolella.
Ryhmän johtaja pyrkii siis istuttamaan uhriensa mieliin kaksoisstandarin, jonka mukaan kaikkiin ryhmän sisäisiin tietolähteisiin tulee suhtautua kiritiikittömästi ja ulkopuolisiin epäillen. Ulkopuolisiin tietolähteisiin voidaan suhtautua jopa vihamielisesti jos ne nähdään paholaisen salajuonena ryhmän tuhoamiseksi.

Informaation kontrolloinnin kannalta merkittävä osa-alue on kritiikin ja eriävien mielipiteiden esittämisen estäminen. Sosiaalinen paine ja pelko ryhmän syrjinnän tai kurinpitotoimien kohteeksi joutumisesta usein vaientaa epäilijät ja jos kukaan epäilijöistä ei uskalla ilmaista omia uskomuksiaan syntyy illuusio ryhmän yksimielisyydestä vaikka todellisuudessa jokaisella ryhmän jäsenellä saattaa olla hyvinkin erilaisia mielipiteitä. Tästä ryhmäajatteluilmiöstä kirjoitinkin jo joku aika sitten.

Esimerkki tästä, kuinka MAP-kirkossa kontrolloidaan ihmisiä ja heidän vapaata mielipiteiden ilmaisua, ladattiin youtubeen pari vuotta sitten. Videolla kirkon tapaan puuttua Kalifornian Proposition 8 äänestykseen pettynyt jäsen päätti ilmaista eriävän mielipiteensä aiheesta todistuskokouksessa ja kun seurakunnan piispa viimein tajusi mitä oli tapahtumassa hän yritti keskeyttää puheen sekä sulki puhujapöntön mikrofonin etteivät vahingolliset mielipiteet pääsisi leviämään seurakunnassa.


Uskontojen uhrien tuki ry listaa sivuillaan vaarallisen lahkon tunnusmerkkejä, joista muutama liittyy suoraan tai välillisesti juuri informaation kontrollointiin:
Johtaja(i)n autoritaarisuus: kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä, suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle. Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä.
Syyllistäminen: onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön. 
Vainoharhaisuus: kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede, ja ennen kaikkea lahkosta lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.
Sensuuri: missä määrin johto rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin lahkosta. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa "maallisiin" tai "demonisiin” tiedonlähteisiin. 
Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua. 
Kun uskonnolliset johtajat rupeavat karsinoimaan informaatiolähteitä omien mieltymystensä mukaan hyviksi tai pahoiksi, jokaisella jäsenellä pitäisi hälytyskellojen soida ja aivojen ruveta raksuttamaan miksi johtaja näin tekee. Usein syyt löytyvät kun hieman jaksaa raapaista silotellun kiiltokuvapinnan alta esiin asioita joita uskonnollinen johtaja ei halua yleiseen tietoisuuteen. Julkisivun alta voi löytyä jopa suoranaisia rikoksia joita yhteisön johtajat ovat tehneet saavuttaakseen tai vahvistaakseen asemansa ryhmän auktoriteettinä ja johtajana. Totuus kestää kritiikin ja se kestää tutkimisen kaikista suunnista, jokaisen pitää vain pystyä luottamaan omaan päättelykykyynsä siitä mikä lopulta se totuus sitten onkin eikä kenenkään pitäisi luovuttaa itsenäisen päätöksentekonsa avaimia toisille.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Hengellisestä väkivallasta jälleen Yle Radio 1:ssä

Yle Radio 1 näyttää ottaneen hengellisen väkivallan jonkinlaiseksi teemaksi. Tänä aamuna Yle Radio 1:ssä haastateltiin aiheesta kirjan kirjoittanutta teologi Aila Ruohoa. Haastattelussa Aila Ruoho kertoo millaisia ankaria tapoja vahingolliset uskonnolliset yhteisöt noudattavat ja miten ne kohdistavat hengellistä väkivaltaa jäseniinsä.

Vuonna 2010 Aila Ruoho teki myös pro gradunsa "PÄÄSTÄ MEIDÄT PELOSTA Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä" tästä samasta aiheesta. Pro gradututkimuksen otanta oli yhteensä 49 henkilöä, joista 30 oli naisia ja 19 miehiä. Pro gradututkimukseen osallistuneet ihmiset kertoivat kokeneensa hengellistä väkivaltaa seuraavissa yhteisöissä: Jehovan Todistajat, Vanhoillislestadiolaiset, Helluntailähetys, Maitobaari, Mormonit, Cityseurakunta, Suomen Vapaakirkko, Suomen vapaa lähetys ry, Raamattu Puhuu, Adventtikirkko, Elämän sana, Elävät kivet, Esikoislestadiolaisuus, Kirjeopisto Via, Körttiläisyys, Ortodoksinen nunnaluostari, Pelastusarmeija. Suurin osa pro gradun informanteista oli entisiä Jehovan Todistajia. Pro gradu itsessään on hyvin mielenkiintoista luettavaa ja kertoo tavoista joilla uskonnolliset liikkeet painostavat jäseniään ja pitävät heitä otteessaan.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Raha mormonismissa

Edellisessä kirjoituksessani otin esiin jo MAP-kirkon rahavirrat ja koska aihe on kuin onkin varsin merkittävä niin jatkan tässä kirjoituksessa samasta aiheesta eli rahasta.

Mormonikirkon salaiset tilikirjat ovat hyvin hyvin arvokkaita, mikäli kirkon lakimiehiin on uskominen. 17.7.2001 Salt Lake Tribune uutisoi Kalifornialaisen Jeremiah Scottin nostamasta kanteesta, jossa hän vaati kirkolta korvauksia kärsimästään seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Scott vaati $1,5 miljardin dollarin korvauksia kirkolta sillä perusteella, että kirkon virkailijat olivat laiminlyöneet ilmoitusvelvollisuutensa ja syyllistyneet pedofiilin suojelemiseen. Tapausta hoitavat kirkon lakimiehet kertoivat kirkon voivan maksaa $162 miljoonan korvaussumman, mutta kirkon taloustietojen avaaminen tuomioistuimelle kirkon omaisuuteen perustuvan oikean korvaussumman määrittelemiseksi menisi heidän mielestään "liian pitkälle".

Mielenkiintoisen tästä tekeekin se, että MAP-kirkko oli valmis maksamaan hulppeat $162 miljoonaa virkamiestensä rikkeistä pitääkseen kirkon taloustiedot salaisina. Onkin esitettävä kysymys miksi kirkon taloustiedot ovat salaisia ja mitä siellä on niin salaista että niiden salassapitämisestä kirkko on valmis maksamaan $162 miljoonaa dollaria? MAP-kirkon omaisuus voi toki myös olla kokonaisuudessaan niin valtava, että korvaussumma olisi noussut moninkertaiseksi mainittuun $162 miljoonaan verrattuna ja lakimiehet laskivat säästävänsä tällä tarjouksella huikean summan kirkon rahoja.

13.7.2007 Salt Lake Tribune uutisoi MAP-kirkkoon liittyvästä toisesta seksuaalisesta hyväksikäyttöoikeudenkäynnistä, jossa kotiopettajaa syytettiin lasten ahdistelusta. Oregonin korkeimman oikeuden päätöksellä MAP-kirkko määrättiin avaamaan taloustietonsa tuomioistuimelle, jotta tuomioistuin voisi määritellä onko vaadittu $45 miljoonan korvaussumma kohtuullinen. Sen sijaan, että kirkko tässäkään tapauksessa olisi luovuttanut taloustietojaan, kirkon lakimies argumentoi taloustietojen salassapitämisen olevan uskonnonvapauslakien takaama oikeus. Tarina ei kuitenkaan kerro joutuiko kirkko lopulta avaamaan taloustietonsa oikeusistuimille ja välttääkseen tämän kirkko on mahdollisesti sopinut tämänkin oikeusjutun lopulta kabineteissa ennen lopullista oikeuden päätöstä. Tämän tapauksen kohdalla onkin pakko kysyä: Miten taloustiedoista on tullut uskonnollisia ja miten ne liittyvät uskonnonvapauslakien takaamaan oikeuteen harjoittaa uskontoa? Argumentin perusteella voisikin hieman karrikoiden kysyä: Onko raha MAP-kirkon jumala ja sitäkö siellä todella palvotaan kun raha-asioiden salassapitäminen luetaan uskonnollisiksi oikeuksiksi?

Mainittakoon tässä välissä, että MAP-kirkko on vuosien saatossa määrätty maksamaan USA:ssa miljoonia korvauksina useille pedofiilien uhreille, mutta viime vuosina siistinyt tapojaan ja ohjeistanut jäseniään ja papistoaan raportoimaan epäilyt virkavallalle sen sijaan, että asioita piilotellaan ja yritetään ratkoa omien suljettujen ovien takana. Lastensuojelu on siis ottanut jonkinlaisia edistysaskelia MAP-kirkossa viimeisen kymmenen vuoden aikana ja toivottavasti tulevaisuus on tältä osin MAP-lapsille huomattavasti valoisampi. Koska tämän kirjoituksen aiheena ei ole kirkossa esiintyvä lasten seksuaalinen hyväksikäyttö niin jätetään aihe tällä erää tähän.

Viime vuonna USA:n presidentinvaalien käydessä kuumillillaan Bloomberg Business Week julkaisi mormonien rahavaroista artikkelin. Artikkeli paljastaa kuinka kirkon temppeliaukiolle rakentaman megaostoskeskuksen, City Creek Center, rakentaminen maksoi kirkolle noin kaksi miljardia dollaria. Ostosparatiisin avajaisista lehti raportoi Thomas S. Monsonin sanat kun hän leikkasi silkkinauhan avajaisissa: “Yksi, kaksi, kolme -- mennään ostoksille!” Monet eivät luonnollisesti miellä kirkkojen ydintoiminnaksi ostoskeskusten rakentamista ja tätä asiaa kysyttäessä Keith B. McMullinilta, kirkon omistaman Deseret Management Corporationin pitkäaikaiselta johtajalta, hän totesikin näin: "Me emme huolehdi ainoastaan jäsentemme hengellisistä tarpeista vaan myös maallisista, me uskomme, että henkilö, joka on maallisesti köyhtynyt, ei voi kukkia hengellisesti." Filosofisesti Keith B. McMullinin toteamus on varsin mielenkiintoinen varsinkin kun se tulee henkilöltä, joka kuuluu kirkkoon, joka nimessään julistaa olevansa Jeesuksen Kristuksen kirkko. Jeesuksen filosofia taas hyvin monen muun mielestä on täysin päinvastainen. Sen mukaan maallinen mammona useamminkin estää hengellistä hyvinvointia. Eikös Jeesuksen väitetä sanoneen kuinka kamelin on helpompi kulkea neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan? (Luuk 18:25) MAP-kirkon liikemiesten mukaan Jeesus siis ilmeisesti puhui läpiä päähänsä. Bloombergin artikkeli jatkaakin tämän jälkeen toteamalla, ettei ole mitenkään yllättävää kuinka mormonismi periamerikkalaisena uskontona onkin adoptoinut omakseen maan sekulaarin uskon rahaan. Tässä valossa aiemmin viittaamani kirkon lakimiesten kommetti liittyen talouslukujen salassapitämiseen löytääkin vastakaikua uskonnonvapauslakipykälistä, jos kirkon uskonnollisuus kohdistuukin juuri rahan palvontaan perinteisten uskonnollisten arvojen sijaan.

Kirkon yritysimpperiumin omistuksista Bloomberg listaa yksityiskohtia seuraavasti:

Deseret Management Corporation (DMC)
  • tulot $1,2 miljardia dollaria kuudesta tytäryhtiöstä
  • tytäryhtiöt omistavat sanomalehden, 11 radioasemaa, TV aseman, julkaisu- ja jakeluyhtiön, digitaalisen median yhtiön, vapaa-ajan yrityksen ja vakuutusyhtiön
  • kokonaisomistukset arviolta noin $3,3 miljardia dollaria
Ag-Reserves yhdessä muiden kirkon omistamien voittoa tavoittelevien maatalousyritysten kanssa omistaa
  • yli miljoona eekkeriä maatalousmaata manner-USA:ssa, joka sisältää miljardin dollarin arvoiset Deseret Ranches -maatilat Floridassa.
  • maatiloja Iso-Britanniassa, Kanadassa, Australiassa, Meksikossa, Argentiinassa ja Brasiliassa.
Näiden lisäksi kirkon useat voittoa tavoittelevat kiinteistöyritykset omistavat ja rakentelevat mm. ostoskeskuksia, parkkipaikkoja, yrityspuistoja ja  asuintaloja. Viime vuonna valmiiksi saadun City Creek Centerin $2 miljardin dollarin hintalappu olikin vain osa kirkon rahoittamasta $5 miljardin dollarin Salt Lake Cityn ydinkeskustan kehityshankkeesta.

Voittoa tavoittelevien yritystensä lisäksi MAP-kirkko omistaa myös lukuisia voittoa tavoittelemattomia kohteita. Mielenkiintoisin on Hawajin saarten yksi tuottoisimmista turistinähtävyyksistä, Polynesian Cultural Center, joka väittää olevansa "elävä museo." Museoksi itsensä luokittelemalla teemapuisto on ainakin toistaiseksi välttynyt maksamasta liittovaltion veroja vaikka osavaltiotasolla teemapuiston ei ole katsottu olevan voittoa tavoittelematon ja se on määrätty maksamaan kiinteistöverot.

Bloombergin artikkelissa esitetyn arvion mukan MAP-kirkon omistusten arvo ylittääkin $40 miljardia dollaria ja pelkästään jäseniltään keräämät lahjoituksina saadut kymmenystulot on arvioitu olevan noin $7 miljardia vuosittain. Artikkeli myös toteaa kuinka kirkon itsessään ja kaikki sen omistamat yritykset omistaa Corporation of the President of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints -yritys ja kuinka tämä yritys on itseasiassa varsinainen outolintu yritysmaailmassa. Yrityksen omistaa yksi henkilö, kirkon istuva presidentti ja profeetta.

Artikkelin lopussa Business Week vielä nostaa esiin kuinka MAP-kirkko on käyttänyt viimeisen 25 vuoden aikana noin $1,3 miljardia hyväntekeväisyyteen. Jaettuna kyseiselle aikajaksolle se tekee noin $52 miljoonaa dollaria vuodessa, joka vastaa noin 0,7%:ia MAP-kirkon vuotuisista kymmenystuloista. Bloomberg mainitseekin kuinka United Methodist kirkko ilmoittaa antavansa 29% tuloistaan hyväntekeväisyyteen, joten tämän vertailun MAP-kirkko näyttäisi häviävän varsin tylyin numeroin. Tämäkin fakta saa varsin kornit piirteet kun muistaa miten edellisestä blogikirjoituksestani toin ilmi kuinka monissa maissa kirkot on rekisteröity juurikin hyväntekeväisyysorganisaatioiksi.

Voidaan vain arvailla millaisia salaisuuksia MAP-kirkon taloudenpito pitää sisällään kun se on valmis maksamaan miljoonia oikeudessa pitääkseen tiedot salaisina. Olisi myös hyvin mielekiintoista nähdä se reaktio kirkon jäsenissä jos kirkon taloudenpito avattaisiin ja jäsenille kerrottaisiin miten heidän lahjoittamiaan rahoja oikeasti käytetään. Jos niitä käytettäisiin oikein niin sehän olisi vain uskoa ja luottamusta kasvattavaa, mutta salassapidettynä nuo tiedot kenenkään uskoa MAP-kirkon totuuteen tuskin kasvattavat.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Mormonirahoista

Tässä blogikirjoituksessa on kosolti spekulaatioita ja huhuja, mutta myös osittain ihka oikeaa tietoakin mormonien rahojen liikkeistä. Raha on sikäli kiinnostava aihe koska yleensä kun sitä on paljon niin sillä usein on taipumus korruptoida ihmisten moraali.

MAP-kirkko ei Suomessa julkaise talouslukujaan vaan valtaosa rahoista, jotka jäseniltä kerätään kymmenyksinä tai saadaan muuten lahjoituksina, tilitetään MAP-kirkon keskushallinnolle. Mitä rahoilla tehdään kirkko ei kerro ja sitä voidaan vain arvailla. Joidenkin maiden lakipykälät vaativat hyväntekeväisyysjärjestöjä, jollaisiksi useissa maissa uskonnolliset yhteisöt luokitellaan, ilmoittamaan verottajalle keräämänsä varat ja sen mihin kohteisiin kerätyt rahat on käytetty. Lakiviidakko vaihtelee maittain ja Euroopassa Iso-Britannia on yksi instanssi, joka vaatii uskonnollisia yhteisöjä raportoimaan tulojaan ja menojaan. Vilkaistaampa siis hieman mitä MAP-kirkko raportoi Iso-Britanniassa vuonna 2011 (linkki MAP-kirkkoa koskevalle pääsivulle, josta valikosta löytyy linkit eteenpäin tarkempiin raportteihin.).

Iso-Britannian MAP-kirkon vuotuisesta raportista selviää mm. millaisia palkkoja se maksaa korkea-arvoisille virkamiehilleen vuonna 2011:
7 henkeä sai palkkaa £ 70,001 - £ 80,000 (€ 82 000 - € 93 000) 
11 henkeä sai palkkaa £ 60,001 - £ 70,000  (€ 70 000 - € 82 000)
Tämän jälkeen voi vain kysyä, että millaisille ihmisille "palkattomasta papistosta" puhuva MAP-kirkko sitten maksaa noin kaksin tai kolminkertaista keskivertopalkkaa? Tämä ei käy raportista selville, mutta selvää sen sijaan on, että täysin pyyteettömästä vapaaehtoistyöstä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ei taida olla kyse.

Viime vuoden lopulla Internettiin pääsi vuotamaan MAP-kirkon lähetysjohtajan käsikirja (halukkaat voivat googlata "LDS mission president handbook 2006"), jossa annettiin luonnollisesti tarkkoja ohjeita mitä toimenkuvaan kuuluu, mutta myös varsin yksityiskohtaisia tietoja mitä kaikkea kirkko maksaa ja miten lähetysjohtajilleen. Opuksen vuotamisen jälkeen jotkin verkkosivut ovat spekuloiden laskeskelleet arvioita lähetysjohtajille tarjotuista eduista ja palkkioista, jotka varovaistenkin arvioiden mukaan kohoavat yli $ 100 000 USA:n dollariin vuodessa. Kaiken lisäksi käsikirja määrittelee lähetysjohtajien työn olevan "vapaaehtoistyötä" eivätkä he näin ollen ole työsuhteessa kirkkoon, joten lähetysjohtajia opastetaan olemaan ilmoittamatta tai edes keskustelemasta mistään kirkolta saamistaan korvauksista kenenkään kanssa ml. veroneuvojat, jotka muutoin mahdollisesti neuvovat heitä veroasioissa eli käytännössä kirkko ohjeistaa näitä ihmisiä kiertämään veroja kirkolta saamiin etuisuuksiin ja korvauksiin liittyen.

Toinen valtio jossa hyväntekeväisyysjärjestöjen on raportoitava rahavirtojaan on Kanada. Kanadassa MAP-kirkon tulot olivat $ 162,183,776 Kanadan dollaria, josta se lahjoitti hyväksytyille hyväntekeväisyyskohteille $ 112,493,900 Kanadan dollaria. Edellisistä vuosista poiketen Kanadan MAP-kirkko ei 2011 lahjoittanutkaan valtaosaa rahoistaan BYU:lle, jolle se siis vuonna 2010 lahjoitti hulppeat 102,9 miljoonaa Kanadan dollaria, vaan rahat näytetään ohjatun muihin kohteisiin. Kanadassa MAP-kirkolla näyttää olleen vakituisia työntekijöitä 173 kpl, joista kymmenen eniten ansaitsevaa saivat palkkaa $ 120 000 - $ 249 999 Kanadan dollaria (€ 90 000 - € 189 000).

Palkattoman papiston määritelmä rupeaa saamaankin mielenkiintoisia ulottuvuuksia kun näitä raportteja lukee. Luonnollisesti on kovin vaikeaa uskoa, että kirkon ylin johto Utahissa jäisi näiden hyväntekeväisyysjärjestöinä toimivien kirkko-organisaatioiden palkitsemisjärjestelmien varjoon. Luultavasti ainakin osa Utahissa majailevista kirkon johtajista nostaakin palkkansa "ulkomailta" toimiessaan kirkon aluejohdon esimiehinä. Ei kuitenkaan pidä unohtaa kuinka MAP-kirkon käytännössä omistaa "Corporation of the President of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints" -yritys, joka omistaa myös useita muita yrityksiä. Kirkon yritysimperiumin hallinnoimien yritysten johtoelimissä häärää luonnollisesti MAP-kirkon ylin johto ja he nostavat arvatenkin näistä yrityksistä normaalia palkkaa ja palkkioita hyväntekeväisyysjärjestöinä ympärimaailmaa toimivien kirkko-organisaatioiden ohella. Vielä kun muistamme kuinka lähetysjohtajan perheelle katetaan käsikirjan mukaan kaikki elinkustannukset ruoasta, vaatteista lähtien asuntoon ja autoihin kirkon toimesta voidan melko todennäköisenä pitää kirkon ylimmän johdon olevan myös oikeutettu täysylläpitoon ja elämään ns. "kirkon piikkiin" jäsenten lahjoittamilla varoilla.

Tähän asiaan liittyen viime viikonloppuna maailmaan putkahti melko mielenkiintoinen muistio. Muistio on Grant Palmerin, MAP-kirkon pitkäaikainen historioitsija ja mm. "An Insiders View to Mormon Origins" kirjan kirjoittaja, kirjoittama ja itsessään sisälsi melko mielenkiintoisia väitteitä siitä kuinka 15 kirkon ylintä johtajaa eivät itseasiassa uskoisi kirkon totuuteen lainkaan. Kun ottaa huomioon millainen rahakone MAP-kirkko todellisuudessa on niin väitteeseen uskominen ei ole kovin vaikeaa, vaikkakaan väitteelle oletettavasti ei ole tarjolla pitäviä todisteita. Syy miksi tällaisille väitteille ei ole todisteita tai miksi korkea-arvoiset kirkon johtajat jatkavat jo kohta kaksisataa vuotta kestänyttä ihmisten huijaamista löytyy taas niistä vaatimuksista joita kirkko asettaa yleisauktoriteeteilleen, varsinkin niille, jotka jollain tavoin liittyvät kirkon rahaliikenteeseen. Kaikilta niiltä, joilla on jonkinasteinen näkymä kirkon rahavirtoihin, MAP-kirkko edellyttää salassapitosopimuksen allekirjoittamista. Salassapitosopimuksen ehdoissa määritellään sanktiot, joiden mukaan salassapitovelvollisuuden rikkova menettää kaiken käytössään olevan omaisuuden välittömästi, velvoitetaan maksamaan takaisin kaikki historian saatossa käyttämänsä varat, menettää kaikki etuutensa sekä mahdollisesti hänen ja kaikkien hänen perheensä jäseten kirkon omistamissa oppilaitoksissa suorittamat akateemiset tutkinnot peruutetaan. Salassapitosopimuksen ehdot, jos tiedot pitävät paikkansa, käytännössä tuhoavat ihmisen koko elämän sekä mahdollisesti hänen perheensä elämän jos hän päättäisi julkistaa tietonsa. Lisäksi muistiossa mainittiin, että 12 apostolin koorumiin valittavalle henkilölle annettaisiin miljoonan dollarin lahja, jolla uuden apostolin odotetaan maksavan pois kaikki mahdolliset taloudelliset sitoumuksensa. Koorumin uusi jäsen sitoutetaan "yhtiöön" salassapitosopimuksen totaalisella uhkasakolla jonka mukaan tuo miljoonan dollarin lahjasumma ja sen jälkeen kulutetut kirkolta saadut rahat voidaan periä häneltä takaisin mikäli hän lipeää pois ruodusta ja paljastaisi huijauksen.

MAP-kirkon rahavirrat ovat valtavia. Kaikilta jäseniltä kerättävät kymmenykset, jotka ovat ehtona opin kulmakivenä toimivien temppelitoimitusten suorittamiseksi, muodostavat maailmanlaajuisesti miljardien vuotuiset rahavirrat. Kerättävien kymmenysvarojen lisäksi jäsenet lahjoittavat aktiivisesti varojaan myös muihin kohteisiin ja kirkon omistavat kaupalliset yritykset tahkoavat rahaa siinä missä muutkin yritykset. Kornein MAP-kirkon viimeaikaisista taloudellisisita projekteista on luonnollisesti City Creek Centerinä tunnettu ostoskeskus Salt Lake Cityn keskustassa aivan kirkon päätemppelin naapurissa. Ostoskeskus itsessään on varsin hieno, suoraan kuin Las Vegasista läpi virtaavine vuoristopuroineen ja avattavine kattoineen.

Lukijan on syytä viimeistään tässä vaiheessa tiedostaa, että monet tässä kirjoituksessa esitetyt asiat ovat hyvin spekulatiivisia. MAP-kirkon olisi loppujen lopuksi hyvin helppo pistää piste kaikille spekulaatioille miljoonan dollarin lahjasummista ja salassapitosopimuksista julkistamalla tilinpäätöksensä niinkuin avoimmuuteen ja rehellisyyteen panostavat järjestöt tekevät. Niin kauan kun MAP-kirkon tilinpäätöstiedot ovat vain kirkon ylimmän johdon tiedossa tullaan maailmalla esittämään kirkon rahavirtoihin liittyviä spekulaatioita. MAP-kirkossa ei ole raha-asioihin liittyen läpinäkyvyyttä eivätkä jäsenet tiedä mihin heidän lahjoittamansa rahat lopulta käytetään. Itseasiassa MAP-kirkon organisaatio ja käytännöt ovat hyvin alttiita korruptiolle, koska avoimmuutta ei ole. Jos kaikki on hyvin ja kunnossa, eikä MAP-kirkon rahavirroissa ole mitään hämärää, niin miksi MAP-kirkko ei julkista tilinpäätöstietojaan?

maanantai 8. huhtikuuta 2013

MAP-kirkon kasvuluvut

Viikonloppuna Utahissa palvottiin jumalia puolivuosittaisen mormonikirkon yleiskonferenssin merkeissä. MAP-kirkko on perinteisesti julkaissut tilastoja kasvustaan aina kevään konferenssissa vähän samaan tapaan kuin pörssiyhtiöt julkaisevat tuloksiaan vuoden vaihteen jälkeen. On siis aika arviolle siitä miten vuosi MAP-kirkon tilastojen mukan sujui...

Ensin pitää tietysti tietää mistä lähdettiin liikkeelle vuotta 2012 arvioitaessa.
CHURCH MEMBERSHIP 
Total membership 14,441,346
Ja sitten se mitä viime vuonna tapahtui...
 CHURCH MEMBERSHIP 
 Total membership 14,782,473
 New children of record 122,273
 Converts baptized 272,330
Kokonaisjäsemäärän kasvu MAP-kirkossa olisi tämän raportin mukaan siis ollut 341,127.  Uusien lasten ja käännynnäisten yhteenlaskettu määrä oli 394,603, josta saadaan kuolleiden ja eronneiden yhteenlaskettuna poistumana 53,476 henkeä.

Hyvin mielenkiintoinen luku tämä 53,476, mielenkiintoinen koska se paljastaa MAP-kirkon valehtelevan oman jäsenmääränsä syistä joita en ymmärrä. Tämän luvun avulla voidaan laskea MAP-kirkon jäsenpoistuma tuhatta henkeä kohti ja jonka arvoksi saadaan 3.61. Maailman kuolleisuus tuhatta henkeä kohti YK:n arvion mukaan on noin 8.6 joten MAP-kirkko väittää menettävänsä jäseniään kuolleina ja kirkosta eronneina yhteensä alle puolet siitä mitä maailman kuolleisuus on. 341,127 antaisi laskennalliseksi kasvuluvuksi 23 tuhatta ihmistä kohden. Kun otetaan huomioon YK:n arvioima syntyvyys, 19,4 tuhatta ihmistä kohden, niin oman ilmoituksensa mukaan MAP-kirkon jäsenkasvu ylittäisi vajaalla kolmanneksella maailman syntyvyyden. Valitettavasti ilmoitettuihin lukuihin ei voida luottaa, koska kuolleiden ja eronneiden yhteenlaskettu määrä jää näillä luvuilla pahasti vajaaksi, joten ainoa johtopäätös joka näiden tilastojen valossa voidaan tehdä on, että MAP-kirkon kasvu on mitä luultavimmin hitaampaa kuin maailman syntyvyys. Tämä taas tarkoittaa maailman väkilukuun suhteutettuna, että MAP-kirkko, vaikkakin saattaa lukumääräisesti kasvaa, niin mormonien osuus maailman väestöstä mitä suurimmalla todennäköisyydellä pienenee, eikä MAP-kirkko näillä näkymin tule koskaan nousemaan mormonien toiveista huolimatta kovin merkittäväksi uskonnoksi.

Uusien lasten määrä 122,273 kertoo myös mielenkiintoista tarinaa syntyvyydestä MAP-kirkossa. Syntyvyys tuhatta ihmistä kohden MAP-kirkossa olisi näiden lukujen perusteella 8,27. YK:n arvion mukaan syntyvyys maailmassa on noin 19,4 tuhatta ihmistä kohden, joten tässä valossa tarinat runsaslapsisista perheistä MAP-kirkossa olisi sivuutettava olankohautuksella menneisyyden haamuiksi syntyvyyden jäädessä alle puoleen maailmanlaajuisesta. Sen sijaan jos oletamme, että MAP-kirkossa syntyvyys olisi samalla tasolla kuin muualla maailmassa niin käänteisesti voimme laskea jonkinlaisen arvion MAP-kirkon todellisesta jäsenmäärästä perustuen ilmoitettuun uusien lasten määrään. Näin laskettuna MAP-kirkon jäsenmääräksi ilmoitetun 14.78 miljoonan sijaan saadaan noin 6.29 miljoonaa. Jäsenmäärä pienee tästä luvusta entisestään jos mielikuvat mormoniperheiden ympäröivää yhteiskuntaa suuremmasta lasten lukumäärästä pitävät paikkansa.

Pitää vain ihmetellä miksi MAP-kirkko valehtelee näinkin triviaalissa asiassa kuin jäsenmäärä? Mitä se kuvittelee saavuttavansa kertomalla omista jäsenluvuistaan valheita?

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Hengellisestä väkivallasta Yle Radio 1:llä

Torstaina 4.4.2013 Yle Radio 1:n Kultakuume lähetyksessä keskusteltiin hengellisestä väkivallasta juontaja Lisa Enckellin johdolla. Lähetyksessä vieraina olivat aiheesta kirjan kirjoittanut Janne Villa ja Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila. Ohjelma jatkaa viimeaikaista mediahuomiota uskontojen aiheuttamista ongelmista ansiokkaasti.

Ohjelmassa psykiatri Hannu Lauermaa määritteli hengellisen väkivallan ihmisen hengellisten tarpeiden hyväksikäytöksi. Lauermaan näkemyksen mukaan hengellisessä hyväksikäytössä hyväksikäyttäjä pyrkii käyttämään uhrinsa hengellisiä tarpeita tyydyttääkseen omia tarpeitaan, jotka saattavat olla taloudellisia tai vaikkapa suureellisen johtajan sisäisiä tarpeita. Näiden lisäksi Janne Villa lisää henkiseen väkivaltaan myös uskonnollisen painostuksen, jossa ihmistä kontrolloidaan jopa pukeutumisesta lähtien. Villan mukaan uskontoa voidaan käyttää myös lasten kasvatuksessa törkeällä tavalla hyväksi ja mm. Raamatusta tuttua lausetta "Joka vitsaa säästää, ei lastaan rakasta" on käytetty oikeuttamaan lasten fyysistä pahoinpitelyä. Samoin Villa mainitsee kuinka uskonnon varjolla on käytetty ihmisiä seksuaalisesti hyväksi ja kuinka Jumalaa ja Raamattua on käytetty toisten ihmisten painostamiseen ja alistamiseen.

Uskontojen uhrien tuki ry tarjoaa uskontojen uhreiksi joutuneille ihmisille vertaistukiryhmiä, joissa uhrit voivat vapaasti keskustella keskenään ja kohdata ihmisiä, joiden kokemukset ovat samankaltaisia. Lähetyksessä Joni Valkila toteaa kuinka eniten yhteydenottoja uhreilta tulee neljän uskonnollisen yhteisön piiristä: Jehovan Todistajilta, Helluntailaisilta, Vanhoillislestadiolaisilta ja Mormoneilta. Ohjelmassa todetaan  myös, että hengellinen väkivalta on universaalimpi ongelma vaikka valtaosa Uskontojen uhrien tuki ry:yn tulevista yhteydenotoista tulee näiden neljän yhteisön uhreilta.

Janne Villan mukaan väkivaltaa ilmenee ennen kaikkea sellaisissa yhteisöissä, joissa vallitsee mielikuva yhteisön paremmuudesta ulkopuoliseen maailmaan nähden. Harhakuvitelmat omasta paremmuudesta, uskosta omaan haavoittumattomuuteen ja luulot etteivät samat psykologiset lainalaisuudet enää päde yhteisöön niin kuin ulkopuoliseen maailmaan johtaa Villan mukaan kaksinaismoraaliin, jossa ongelmista vaietaan.

Joni Valkila myös nosti keskuteluun ne ongelmat joita ihmiset kokevat joutuessaan jättämään kontrolloivan uskonyhteisön. Ulkopuoliset ja uskonyhteisöt eivät hänen mukaansa aina edes ymmärrä niitä ongelmia joita uskonyhteisöstä lähtö aiheuttaa. Uskonyhteisöön jäävät kaikki uhrin elämän rakennuspalikat, sosiaaliset verkostot, pelastus ja jopa lähiomaiset. Uhri joutuu rakentamaan käytännössä elämänsä uudelleen, eikä tehtävä aina ole mitenkään helppo varsinkaan kun tutut tukiverkostot katoavat tai pyrkivät jopa painostamaan uhria takaisin ahtaaseen yhteisöön. Ensimmäinen asia, jonka Valkila nostaa eroprosessissa tärkeäksi, onkin juuri uusien sosiaalisten verkostojen rakentamisen.

Janne Villan toiveena on, että ihmiset osaisivat varoa etukäteen uskonnollisia yhteisöjä ja niiden käyttämiä metodeja. Monesti ihmiset käyvät tutustumassa hyvin varomattomasti vaarallisten lahkojen toimintaan tiedostamatta tarkemmin miten heihin yritetään vaikuttaa ylenpalttisella ystävällisyydellä nk. rakkauspommituksella, jossa kaikki osoittavat rakkautta ja ystävyyttä. Ylenpalttisen rakkauden ja ystävyyden sokaisemana ihminen kuvittelee vaarallisen lahkon olevan paras paikka mitä maa päällään kantaa, jonka jälkeen verkko hiljalleen kiristyy eikä uhrille jää lopulta enää tilaa itsenäiselle toiminnoille lahkon määrätessä kaikesta. Villa toteaakin kuinka usein uskonnollisten liikkeiden kohdalla terve järjenkäyttö tuntuu unohtuvan kokonaan ja kuinka järjen voidaan jopa väittää olevan vihollinen uskolle. Villa toteaa myös kuinka on olemassa uskonnollisia liikkeitä, joissa kaikkea kritiikkiä suorastaan demonisoidaan ja jos joku kritiikkiä esittää niin kriitikot ovat lähtökohtaisesti aina aina väärässä koska eivät ymmärrä tai ovat harhautuneet oikeasta opista. Jos yhteisö suhtautuu varauksellisesti kritiikkiin tai jopa kieltää kritiikin kokonaan on se  Villan mukaan todellinen varoitusmerkki eikä tällöin yhteisössä ole kaikki kohdallaan.

Hengelliseen väkivaltaan puuttuminen on Villan mukaan hyvin vaikeaa koska ulkopuoliset usein torjutaan vääräuskoisina tai suorastaan demonisina voimina. Sisäpuolisilla taas on pelko siitä, että heidät savustetaan yhteisöstä ulos jos he esittävät omia mielipiteitään tai näkemyksiään asioista eikä kukaan näin ollen nosta ongelmia yleiseen keskusteluun. Ongelmat korostuvat varsinkin yhteisöissä joissa johtajat nähdään profeettoina, Jumalan äänitorvina, koska tällaisten auktoriteettien kyseenalaistaminen on täysin mahdotonta.

Jos on uhriksi joutunut ja kokee uskonnon ahdistavana niin apua kannattaa hakea kaikista lähteistä joista sitä on saatavilla. Uskontojen uhrien tuki ry:n vertaistukitoimintan pääsee mukaan helposti. Vertaistukiryhmät tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti ja UUT:llä on toimintaa myös netissä mm. facebookissa on vertaistukiryhmiä joista löytyy nopeasti samankaltaisia kokemuksia kokeneita ihmisiä, jotka ovat valmiita keskustelemaan ongelmista. Vakaviin ongelmiin kannattaa hakea apua myös terapiasta.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Intuitiivinen ajattelu vs. analyyttinen ajattelu

Huhtikuussa 2012 Science Now lehdessä julkaistiin artikkeli "To Keep the Faith, Don't Get Analytical". Artikkeli pureutuu viimeaikaiseen psykologiantutkimukseen ihmisten uskonnollisista taipumuksista.
Psychologists often carve thinking into two broad categories: intuitive thinking, which is fast and effortless (instantly knowing whether someone is angry or sad from the look on her face, for example); and analytic thinking, which is slower and more deliberate (and used for solving math problems and other tricky tasks). Both kinds of thinking have their strengths and weaknesses, and they often seem to interfere with one another.
Psykologit ovat siis jo jonkin aikaa jakaneet ihmisen ajattelutavat kahteen kategoriaan: intuitiiviseen ajatteluun ja analyyttiseen ajatteluun. Intuitiivistä ajattelua voisi luonnehtia jonkinlaiseksi pikatieksi johtopäätösten tekemiseen kun taas analyyttinen ajattelu vaatii enemmän aikaa ja tarkoituksenmukaisuutta.

Artikkeli havainnollistaa näiden kahden ajattelutavan välisiä eroja esimerkillä seuraavasti:
For example, "A bat and ball cost $1.10 in total. The bat costs $1.00 more than the ball. How much does the ball cost?" Although $0.10 comes easily to mind (it's the intuitive answer), it takes some analytical thought to come up with the correct answer of $0.05. People who chose more intuitive answers on these questions were more likely to report stronger religious beliefs, even when the researchers controlled for IQ, education, political leanings, and other factors.
Ihmiset jotka vastasivat kysymykseen intuititiivisellä vastauksella pallon hinnasta osoittautuivat tutkimuksessa useammin uskonnollisemmiksi kuin ne jotka vastasivat käyttämällä analyyttistä ajattelua. Tulokset vain vahvistuivat saman tutkimuksen toisessa osiossa.
In the same study, another group of volunteers wrote a paragraph about a time in their lives when either following their intuition or careful reasoning led to a good outcome. Those who wrote about intuition reported stronger religious beliefs on a questionnaire taken immediately afterward.
Tulosten perusteella tutkijat muodostivatkin hypoteesin kuinka intuitiivinen ajattelu voimistaa uskonnollisuutta ja kun taas analyyttinen ajattelu vähentää sitä. Hypoteesinsä testaamiseksi tutkijat ryhtyivätkin järjestämään koetta, jossa he pyrkivät tutkimaan koehenkilöiden uskonnollisuutta sen jälkeen kun he olivat suorittaneet tehtäviä, joiden tarkoituksena oli aktivoida intuitiivisia ja analyyttisiä ajatusprosesseja eri tasoilla. Analyyttistä ajattelua havainnollistaneisiin kokeisiin osallistuneiden vastauksissa oli havaittavissa selvästi heikompi uskonnollisuus kuin niillä, jotka osallistuivat intuitiivista ajattelua testanneisiin kokeisiin.

Viimeisessä kokeessaan tutkijat esittivät koehenkilöille samat kysymykset, toiselle ryhmälle normaalilla fontilla ja toiselle ryhmälle kirjoitettuna vaikealla fontilla ja jonka lukeminen vaatii analyyttistä ajattelua. Jälleen tulokset vaihvistuivat ja analyyttiseen ajatteluun "pakotetun" ryhmän tulokset kertoivat karua kieltään alentuneesta uskonnollisuudesta.

Kaikissa koetilanteissa koehenkilöt oli jaettu ryhmiin satunnaisesti ja kahdessa tapauksessa koeryhmille oli tehty myös viikko ennen koetta esikysely koehenkilöiden uskonnollisuudesta. Uskonnollisuudessa ei ennen koetilannetta havaittu eikä ollut syytä olettaa minkäänlaisia poikkeamia ryhmien välillä.

Tutkijoiden mukaan tulokset näyttävän osoittavan siihen suuntaan, että uskonnollisuus on vahvasti sidoksissa intuitiiviseen ajatteluun, kognitiivisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Psykologi Nicholas Epley Chicagon yliopistosta toteaakin tutkimustulosten vahvistavan käsityksiä siitä kuinka uskonnollisuudessa on kyse enemmänkin tunteesta kuin ajattelemisesta.

Oma käsitykseni on jo pidemmän aikaa ollut, että uskonnollista uskoa ei voi kukaan ajaa pois toisen ajatusmaailmasta millään eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos uskonnollista uskoa vastaan hyökkää se aiheuttaa pakostakin puolustusreaktion, jonka seurauksena uskovainen joutuu entistä voimakkaammin perustelemaan itselleen miksi uskoo siihen mihin uskoo, ajaen uskovaisen entistä syvemmälle uskontonsa suohon. Uskonnollisesta uskosta eroon päästäkseen, nyt tämänkin tutkimuksen perusteella, henkilön tulee omaksua analyyttinen tapa ajatella. Pelkkä raakojen faktojen ja todisteiden esittäminen uskovaiselle ei tuota hedelmällisiä tuloksia ellei uskovainen ole valmis tai halukas käyttämään faktojen ja todisteiden analysointiin vaadittavia ajattelumenetelmiä. Monet uskonnot, varsinkin vahingolliset, pyrkivät monin keinoin heikentämään ihmisten kykyä ajatella analyyttisesti painottaen juurikin tunteita yhteisöjen painottaessa tunne-elämyksien kertovan kuinka oikeassa yhteisön opit ovat. Uskonnot luottavat harjoittamansa tunnemanipulaation synnyttävän oikeanlaisia intuitiivisia päätöksiä uhrissa. Tunnemanipulaaton mankeliin ajautuneen uhrin luottamus omaan kykyynsä ajatella analyyttisesti on monesti merkittävällä tavalla alentunut ristiriitaisten opetusten, epäjohdonmukaisen maailmankuvan ja vallanhimoisten uskonnollisten johtajien ohjauksen alla. Kapuloita itsenäisen ajattelun rattaisiin entisestään heittää usein yhteisön uhriin iskostama varsin välinpitämätön, epäluuloinen tai jopa kielteinen asenne kaikkia maallisia, uskonnollisen yhteisön ulkopuolisia, asioita kohtaan.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Seurakuntalainen hengellisestä väkivallasta

Helluntailaisten nettijulkaisu Seurakuntalainen julkaisi 23.3.2012 Elina Haaviston artikkelin hengellisestä väkivallasta. Artikkelissa pureudutaan pinnallisesti hengelliseen väkivaltaa ja aihepiirin ympärillä tehtyihin tutkimuksiin.
- Hengellinen väkivalta on salakavalaa. Uskonnollisen yhteisön ilmapiiri voi olla lämmin, mutta maailmankuva hyvin mustavalkoinen, kuvailee
Ahtaasta uskosta avarammalle -kirjan kirjoittanut opettaja ja kirjailija, FM Saara Karppinen.
"Susi lammasten vaatteissa" juuri tästähän monet uskonnolliset tahot varoittavat jäseniään, mutta syyllistyvät itse juuri siihen mistä jäseniään varoittavat.
Ahtaalla yhteisöllä on ainoa oikea totuus, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki muut ovat väärässä. Sekä ulkopuolinen maailma että ihmiset nähdään pahoina ja moraalittomina ja omat jäsenet hyvinä.
Tämä piirre tuntuu vaivaavan uskonnollisia yhteisöjä varsin globaalisti. Jokainen uskonnollinen liike uskoo omaan "totuuteensa" varsin järkähtämättömästi. Omia seuraajia ylistetään ja omat johtajat nostetaan jalustalle muuta maailmaa tärkeämpinä ja "pyhempinä ihmisinä. Ulkopuolisia pidetään järjestäen huonompina ihmisinä, ymmärtämättöminä typeryksinä jotka eivät ole löytäneet "totuutta". Sama pätee kaikkiin hyvä vs. paha dualismista ammentaviin uskontoihin Katolilaisuudesta pienimpiin kultteihin.
Ahtaassa yhteisössä on määritelty tarkkaan, mitä jäsenen pitää tehdä ja mitä hän ei saa tehdä. Säännöt voivat liittyä ulkonäköön, harrastuksiin ja ihmissuhteisiin.
Tarkat määräykset, pukeutumiskoodit ja käyttäytymissäännöt riisuvat ihmiseltä hänen yksilöllisyytensä. Armeijat ympäri maailman ovat vuosisatoja käyttäneet tätä samaa menetelmää kouluttaessaan sotilaitaan. Koulutuksessa sotilaalta riisutaan kaikki yksilöllisyyteen viittaavat tekijät, puetaan samanlaisiin vaatteisiin kuin kaikki muutkin ja edellytetään toimimista ylhäältä johdetun komentoketjun käskyjä kyseenalaistamatta. Armeijalle yksilö ei ole tärkeä, ei sota yhtä miestä kaipaa, sota kaipaa satojen ihmisten joukko-osastoja, jotka ovat valmiita toimimaan riippumatta tappioista. Sama pätee uskontoihin, yhden miehen uskonto ei ole mitään, mutta pari miljardia kristittyä oikein johdettuna pystyy jo muuttamaan maailmaa.
Kaikenlaiset keinot, joilla halutaan nurjertaa ihmisen omat ajatukset uskonnon varjolla, luetaan hengelliseksi väkivallaksi. Keinot vaihtelevat pelottelusta syyllistämiseen, eristämiseen ja kontrollointiin.
Monille uskonnollisille yhteisöille on ominaista ajatusrikos, siis jo pelkkä ajatus jostain asiasta on syntiä ja näin ollen voidaan katsoa hengelliseksi väkivallaksi.
Matt 5:27 "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' 28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. 29 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. 30 Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.
Kaikkien uskontojen, jotka Raamattuun ja Jeesuksen sanomisiin uskovat, pitävät sisällään ajatusrikoksen, rikoksen josta Jeesuksen sanojen mukaan joutuu helvettiin. Voiko ihmistä enää pahemmin hengellisesti pahoinpidellä? Siinä missä armeijassa palvelevan sotilaan henkeä ja elämää uhkaavat tekijät päättyvät lopullisesti kuolemassa, uskonto ulottaa uhkakuvansa kuoleman tuollepuolen, ikuisuuteen. Uskonnot syyllistävät ihmisiä ajatuksista ja pelottelevat ikuisella rangaistuksella.

Niin kauan kun Raamattu nykymuodossaan on yhdenkään uskonnollisen yhteisön pyhä kirja, jota käytetään auktoriteettina ja Jumalan sanan lähteenä, tulee vääjäämättömästi jossain päin maailmaan olemaan hengellistä väkivaltaa. Tilastollisesti on mahdotonta, että Raamattuun perustuvasta hengellisestä väkivallasta päästäisiin eroon kun Raamattu tarjoilee hengellistä väkivaltaa valtansa työkaluina käyttäville ihmisille lähteen väkivaltansa ammentamiseen. Ongelma itsessään ei ole uskonnollisuus tai hengellisyys vaan se, että hengellisinä auktoriteetteinä pidetty kirjallisuus mahdollistaa hengellisen väkivallan. Vastuullisen uskonnollisen yhteisön olisikin aktiivisesti muokattava niitä työkaluja sellaisiksi, etteivät ne mahdollista ihmisten hyväksikäyttöä. Valitettavasti tähän ei vain näytä olevan minkäänlaista halua Raamattuun tukeutuvissa uskonnollisessa yhteisöissä vaan yhteisöt näkevät tärkeämmäksi henkisen väkivallan mahdollistavien perinteiden ylläpitämisen hamaan tulevaisuuteen.