torstai 1. helmikuuta 2018

Itsesaastutus

Muutaman viime päivän aikana media on parissa jutussa nostanut esiin Jehovan todistajien seksuaalisuutta kontrolloivat käytänteet. Ensin aiheeseen tarttui Iltalehti ja pari päivää myöhemmin Iltasanomat. Molemmat artikkelit nostavat esiin Jari-Pekka Peltoniemen kommentin, kuinka seksuaalisuuden kontrollointi kuuluu osana yhteisön vallan käyttöä. Jehovan todistajien Suomen haarakonttorin tiedottaja Veikko Leinonen kommentoi taas Peltoniemen sanomisia Iltasanomissa näin:
Peltoniemi sanoo, että tällainen seksuaalisuuteen puuttuminen on jäseniin kohdistettua vallankäyttöä Jehovan todistajien yhteisössä. Mitä ajatuksia tämä herättää?
– Tämä on Peltoniemen visio. Se, että Peltoniemi menee näin sanomaan on vain mielipide.
Leinonen yrittää lakaista Peltoniemen argumentin esittämällä väitteen, että kyseessä on "Peltoniemen visio ja mielipide." Leinonen yrittää siis sivuuttaa esitetyn argumentin vähättelemällä puuttumatta itse argumenttiin mitenkään.

Peltoniemen esittämällä argumentilla on kuitenkin takanaan kattava psykologien vuosikymmenten aikana tuottama tutkimusaineisto. Kulttien mielenmuokkausmenetelmiä tutkinut Steven Hassan muotoili BITE -mallin, joka perustuu Robert Jay Liftonin, Margaret Singerin ja Louis Jaylon Westin aivopesututkimusten perusteella muotoilemiin teorioihin. BITE-malli kuvaa kuinka yhteisö kontrolloi jäseniään käytöksen (B), tiedon (I), ajatusten (T) ja tunteiden (E) hallinnan avulla. Yhteisön kontrolli on tuhoisaa, kun BITE-mallin komponentteja käytetään tavalla, joka synnyttää riippuvuutta ja edellyttää jäseneltä uskollisuutta.

Leinosen vähättelemä argumentti seksuaalisuuden kontrolloinnista vallankäytön välineenä sijoittuu BITE-mallissa käyttäytymisen hallintaan. Määrittelemällä masturboinnin itsesaastutukseksi yhteisö määrittelee jäsenten seksuaalisuudelle rajoja, joiden ylittäminen on syntiä ja siten synnyttää voimakasta häpeää. Syntyvä häpeäkierre muokkaa jäsenen ajattelua ja käyttäytymistä. Pahimmassa tapauksessa seksuaalisuuteen ulottuva kontrolli murtaa uhrin itsetunnon kun omia biologiasia viettejään ei pääse pakoon ja tätä kommentoi Iltalehden artikkelissa lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen:

Riihosen mukaan pilkuntarkat ja yksityiskohtaiset seksuaalisuutta ja ruumiillista puhtautta koskevat säännöt voivat aiheuttaa ahdistusta kasvavissa lapsissa ja nuorissa, osittain siksi, että heidän näkökulmastaan voi olla lähes mahdotonta pitää kaikista säännöistä kiinni.
Kyseessä on siis jopa mahdottomaksi muodostuva tasovaatimus, häpeäautomaatti, jolla yhteisö järjestelmällisesti pyrkii murtamaan jäsenensä itsetunnon. Itseluottamuksensa kadottanut uhri tulee lopulta riippuvaiseksi yhteisön tarjoamasta informaatiosta (I), joka kertoo hänelle, miten tulee käyttäytyä (B), ajatella (T) ja tuntea (E).

Peltoniemen mielipiteelle löytyy siis vankat perusteet psykologien viime vuosikymmenten tutkimuksista, eikä kyseessä ole "vain Peltoniemen visio tai mielipide."

Vastaavia käytänteitä ja tasovaatimuksia on käytössä monissa muissakin uskonyhteisöissä, myös mormonikirkossa. Sukupuolisiveellinen puhtaus korostuu monissa kohdin MAP-kirkon oppimateriaaleja ja puhtautta valvotaan aktiivisesti seurakunnissa. Piispat haastattelevat tasaisin väliajoin mormoninuoria kysellen seksuaaliseen aktiivisuuteen liittyvistä asioista. Vuonna 2014 mormonikirkon omistamassa BYU Idahossa tehtiin jopa video, jossa kehotettiin nuoria valvomaan ja puuttumaan toisten nuorten seksuaalisuuteen.

Seksuaalisuus ja omaan kehoon liittyvät asiat ovat väestöliiton seksuaalioikeuksia käsittelevän julkaisun mukaan olennainen osa ihmisen sosiaalista todellisuutta. Oman seksuaalisuuden toteuttaminen muodostaa merkittävän osan ihmisen identiteettiä. Puuttumalla jäsenten seksuaalioikeuksiin ja asettamalla mielivaltaisia tasovaatimuksia seksuaalisuuteen liittyen yhteisö kontrolloi jäsentensä identiteettiä. Yhteisön sääntöjen ja sosiaalisen paineen pakottamana identiteetti muovautuu, joko osittain tai kokonaan, yhteisön määrittelemäksi pseudoidentiteetiksi, joka jäljittelee sivupersoonahäiriötä ja voitaneen siten luokitella mielenterveydelliseksi häiriöksi.

Vähättelemällä näitä asioita ei voida lakaista maton alle. Jäsentensä identiteettiä kontrolloivat yhteisöt ovat haitallisia ja niiden toimintaan tulisi puuttua viranomaisten toimesta.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Thomas S. Monsonin perintö

Thomas S. Monson laskettiin multiin viime perjantaina. Kirkon presidenttinä kahdeksan vuotta toiminutta Monsonia muisteltiin lämpimästi Salt Lake Cityssä järjestetyssä tilaisuudessa eikä puheissa luonnollisesti nostettu esiin hänen johtamiskaudellaan sattuneita vähemmän mukavia asioita kirkossa.

Kaikkein rankimman jälkipyykin Monsonin perinnöstä joutuvat pesemään seksuaalivähemmistöt. Monsonin aikakaudella MAP-kirkon suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin kiristyi ennen näkemättömiin mittoihin. Heti kautensa alussa vuonna 2008 MAP-kirkko ryhtyi kampanjoimaan aktiivisesti samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliitto-oikeuksia vastaan tapauksessa, johon yleisesti viitataan nimellä Prop 8. Mormonien masinoima Prop 8 merkitsi lähtölaukausta seitsemän vuoden poliittiselle kamppailulle seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastaan. Vaikka MAP-kirkko keräsi ja yhdisti voimiaan monien muiden kirkkokuntien kanssa ne lopulta hävisivät kamppailun 26. kesäkuuta 2015 kun Yhdysvalloissa tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan. Tappion nieleminen osoittautui mormonijohtajille kuitenkin liian katkeraksi palaksi, joten he Monsonin johdolla päättivät ettei seksuaalivähemmistöillä ole sijaa kirkossa muuttaen kirkon käytäntöjä entistäkin syrjivimmiksi marraskuussa 2015. Kirkon tekemä muutos toimintatapoihin näkyi lähes välittömästi Utahin seksuaalivähemmistönuorten itsemurhatilastoissa ja vaikka kirkko on tämän jälkeen jollain tasolla yrittänyt pehmentää asiaa niin virheitään kirkko tai sen johto ei ole myöntänyt saatika pyydellyt anteeksi.

Luonnollisesti Monsonin hautajaisissa kilpaa kehuttiin ja muisteltiin Monsonia rakkauden lämpöä ja sanomaa maailmaan levittäneenä hyväntekijänä. On kuitenkin syytä muistaa, että tuo rakkaus on MAP-kirkossa ollut aina ehdollista. Sen saajaksi valikoituvat ne, jotka sopivat kirkon ja sen johtajien tiukasti määrittelemään muottiin. Jos vähänkään poikkeaa kirkon stereotyypeistä joutuu sivuraiteelle ja sosiaalisten rangaistusten kohteeksi. Thomas S. Monson oli samanlainen karismaattinen manipuloija kuin monet muutkin uskonnolliset harhaanjohtajat. Esimerkkinä Monsonin tavasta manipuloida yleisöään valikoin hänen huhtikuussa 2011 pitämänsä puheen "Pappeuden voima".

Puheensa Monson aloittaa yleisellä kerronnalla kuinka hän päätti puhua juuri tästä aiheesta. Hän siis samaistaa itseään yleisöön luomalla mielikuvia, johon jokaisen kuulijan on helppo löytää jokin yhteys. Näin tehdessään puhuja siirtää kuulijansa vastaanottavampaan dissosiatiiviseen tilaan kuulijoiden eläytyessä puhujan asemaan. Kun yleisö on altistettu muuntuneelle mielentilalle niin alkaakin varsinainen manipuloinnin ilotulitus. 
Tavalla tai toisella ne kaikki liittyvät henkilökohtaiseen kelvollisuuteen, joka on vaatimuksena sen pappeuden pyhän voiman saamiseen ja käyttämiseen, joka meillä on.
Tämä on tyypillinen tapa ilmaista puhtausvaatimuksia samalla ehdollistaen niiden noudattamisesta saatavat edut, mikä automaattisesti johtaa uhrin syyllistämiseen kun jäsen epäonnistuu. Uhrin syyllistämistä voimistaakseen Monson vielä jatkaa:
Että ne voidaan suoda meille, on totta; mutta kun me pyrimme peittelemään syntejämme tai tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, taivaat vetäytyvät; Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt, se on sen miehen pappeuden eli valtuuden loppu.”
Luettelemalla yleisellä tasolla listan ihmiselle tyypillisistä haluista ja toiveista, samalla tuomitsemalla ne synneiksi, uskonnollinen johtaja synnyttää voimakkaita syyllisyyden ja häpeän tunteita kuulijoissaan kertoessaan heille epäsuorasti kuinka he ovat syntisiä. Uskovainen kuulija tuntee nämä sanat kuultuaan voimakasta häpeää, koska hänen profeettansa on juuri kertonut hänelle kuinka hän on pettänyt Jumalan.

Tämän jälkeen Monson ryhtyy valamaan kuulijoihinsa pelkoa ulkomaailmaa kohtaan rakentamalla voimakkaan me vastaan muut -kahtiajaon kirkon ja ulkomaailman välille.
Olen elänyt kyllin kauan nähdäkseni suuren osan yhteiskunnan moraalin muuttumisesta. Siinä missä kirkon ja yhteiskunnan tasovaatimukset kerran olivat enimmäkseen yhdenmukaisia, välillämme on nyt leveä juopa, ja se laajenee laajenemistaan.
Tällä kahtiajaolla hän pohjustaa miljöökontrollia, jonka tarkoituksena on vähentää ulkomaailman vaikutuksia kuulijoiden mieleen.
Monet elokuvat ja televisio-ohjelmat esittävät käyttäytymistä, joka on täysin vastoin Jumalan lakeja. Älkää altistako itseänne niistä niin usein löytyvälle vihjailulle ja suoranaiselle saastalle. Nykyajan musiikin sanoitukset lankeavat suurelta osin samaan luokkaan. Rienaavaa kieltä, joka on niin yleistä ympärillänne nykyisin, ei olisi lainkaan suvaittu aivan lähimenneisyydessä. Valitettavasti Herran nimeä käytetään väärin yhä uudestaan. Muistelkaa kanssani käskyä – yhtä kymmenestä – jonka Herra ilmoitti Moosekselle Siinainvuorella: ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.”2 Olen pahoillani siitä, että kukaan meistä joutuu kuulemaan rienaavaa kieltä, ja vetoan teihin, ettette käytä sitä. Pyydän hartaasti, ettette sano tai tee mitään sellaista, mistä ette voi olla ylpeitä.
Pysykää täysin erossa pornografiasta. Älkää salliko itsellenne sen katselua, älkää milloinkaan. Se on osoittautunut riippuvuudeksi, joka on vaikeaakin vaikeampi voittaa. Välttäkää alkoholia ja tupakkaa ja kaikkia muita huumeita, jotka samoin ovat riippuvuuksia, joiden voittaminen olisi vaikeaa.
Kun kuulijat on peloteltu karttamaan ulkopuolista mediaa ja kulttuuria manipuloiva uskonjohtaja Monson turvautuu pyhään tieteeseen.
Mikä suojelee teitä ympärillänne olevalta synniltä ja pahuudelta? Väitän, että luja todistus Vapahtajastamme ja Hänen evankeliumistaan auttaa teitä pääsemään turvaan.
Pyhästä tieteesta manipulaattorin matka jatkuu kehottamalla tekoihin, jotka kasvattavat osallistujien uskoa ja sitoutumista kirkkoon.
Ellette ole lukeneet Mormonin kirjaa, lukekaa se. En pyydä nostamaan kättä. Jos luette sen rukoillen ja haluten vilpittömästi tietää totuuden, Pyhä Henki ilmoittaa teille, että se on tosi. Jos se on tosi – ja se on– niin silloin Joseph Smith oli profeetta, joka näki Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Kirkko on tosi. Ellei teillä vielä ole todistusta näistä asioista, tehkää sen saamiseksi se, mikä on tarpeen. Teidän on välttämätöntä saada oma todistus, sillä muiden todistukset kantavat teitä vain tiettyyn pisteeseen asti. Sitten kun olette saaneet todistuksen, se täytyy pitää elinvoimaisena ja elävänä kuuliaisuuden kautta Jumalan käskyille sekä rukoilemalla ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia säännöllisesti. Käykää kirkossa. Te nuoret miehet, käykää seminaarissa tai instituutissa, mikäli sellainen on ulottuvillanne.
Aiemmin heräteltyä syyllisyyttä ja häpeää Monson loiventaa seuraavaksi tarjoamalla euforiaa toteamalla, ettei tilanne ole silti toivoton vaikka tuntisit olosi kuinka huonoksi tahansa.
Jos jotakin elämässänne on vialla, ulospääsy on teille avoinna. Lakatkaa tekemästä kaikkea sellaista, mikä on epävanhurskasta. Puhukaa piispanne kanssa. Olipa ongelma mikä tahansa, se voidaan ratkaista asianmukaisella parannuksenteolla. Te voitte tulla jälleen puhtaiksi. Herra on sanonut niistä, jotka tekevät parannuksen: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi”, ”enkä minä, Herra, muista niitä enää”
Tarjotun euforian ehtona tosin on entistä suurempia häpeäntunteita herättelevä keskustelutuokio seurakunnan piispan kanssa.

Puhe jatkaa samanlaisella otteella ja korostaa edelleen puhtautta ja oikeita kirkon oppien ja käytäntöjen mukaista käyttäytymistä. Koko puheesta huokuu vahva käyttäytymisen kontrollointi, jota kirkossa käytetään jäsenten ajatusten hallintaan. Vain käyttäytymällä oikein puhtausvaatimusten mukaan jäsen voi saavuttaa Jumalan suosion, jos suosiota ei tipu ja elämä tuntuu raskaalta olet syyllinen ja sinun olisi hyvä käydä tunnustamassa syntisi piispallesi.

Omakohtaisia kokemuksia Monsonista minulla ei tietenkään ollut. En koskan tavannut häntä tai käynyt hänen kanssaan kaljalla. En siis voi sanoa kuinka ihana mies oli kyseessä. Hänen kaudellaan kirkko kuitenkin tuli mielestäni ottaneeksi merkittäviä harha-askelia, etenkin seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin liittyen, eikä hänen manipuloiva puheenpartensakaan kovin suurta rakkautta huokunut. Yksityiselämässään Monson on voinut olla hyvinkin mukava tyyppi, julkisena kirkon johtajana häntä ei sellaisena mielestäni kuitenkaan voinut pitää.