tiistai 21. marraskuuta 2017

Hare Krishna, japahelmimeditaatio

Hare Krishna liikkeen uskomuksiin ja tapoihin en tässä tekstissä perehdy tarkemmin, jokainen lukekoon aihetta käsitteleviä muita nettisivuja, joita on siis olemassa runsaasti. Itse liikkeellä on varsin kultinomainen historia ja se on ainakin aiemmin eristänyt jäsenensä ulkomaailmasta voimakkaalla miljöökontrollilla, kuten kulteilla usein on tapana. Tämä teksi raapaisee ainoastaan käsiini saamaa liikkeen japahelmimeditaatiota käsittelevää esitettä.

Esitteen kansilehti antaa ymmärtää, että japahelmimeditaatio on Veda-kirjoitusten mukaan menestyksekkäin itseoivallusmenetelmä. Japahemimeditaatiossa on tarkoitus kuunnella mantran äänivärähtelyä keskittyneesti. Esite esittää kansilehdellään siis tyypillistä pyhää tiedettä, jolla pyritään pukemaan omaa oppia ja käytänteitä tavalla tai toisella loogiseen kehykseen. Esitteen seuraavalla kahdella sivulla esitetään joukko väitteitä japahelmimeditaatioon liittyen.
Aikaisempaa perehtymistä tai pätevyyttä ei tarvita Hare Krishna -mantrameditaatioon. Nuori tai vanha, kuka tahansa voi meditoida ihonväristä, uskonnosta tai asemasta riippumatta.
Kyseessä on tyypillinen uskonyhteisön esittämä väite helposta ratkaisuvaihtoehdosta elämän monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tarjoamalla helpolta kuullostavaa ratkaisua ihminen saadaan kiinnostumaan ja jos henkilö sattuu kärsimään jostain kriisistä elämässään hän helposti lankeaa kokeilemaan kaikenlaisia poppakonsteja.
Vaikket ymmärtäisi mantran kieltä, ei se haittaa. Se toimii aina.
Väite korostaa ettei ymmärtämistä tarvita. Tavoitteena saada henkilö kokeilemaan ja siten muokkaa ajattelua tekojen kautta.
Hare Krishna -mantrameditaatio vapauttaa syntymän ja kuoleman loputtomasta kiertokulusta, aineellisista kiintymyksistä, huolista ja levottomuudesta.
Väite on puhdasta mystistä manipulointia, jolla luodaan mielikuvia jostain elämää suuremmasta tarkoituksesta luvaten ratkaisuja huoliin ja murheisiin.
Mantran avulla on mahdollista saavuttaa ihmisluonteen kaikki hyvät ominaisuudet. 
Väite on silkkaa euforian käynnistystä, jolla luvataan jäsenille jotain suurta ja ihanaa.
Hare Krishna -mantrameditaatio herättää niin voimakkaan rakkauden Korkeimpaan, että sielun vapautumisesta tulee sivuseikka.
Väite on euforian käynnistystä ja olemassaolon häivyttämistä. Häivyttämällä olemassaolon merkitystä yhteisö pyrkii istuttamaan jäsenten mieliin ajatuksen, ettei elämällä yhteisön ulkopuolella ole merkitystä. Onnistuneesta manipuloinnista seuraa vakavia ongelmia jos jäsen jonain päivänä päätyy epäilemään oppia ja haluaa lähteä yhteisöstä.
Ei ole olemassa tiukkoja sääntöjä siitä, kuinka meditoida. Voit lausua Hare Krishna -mantraa missä ja milloin tahansa.
Toistaa käytännössä ensimmäisen väitteen ja rohkaisee jäseniä meditoimaan myös yhteisön ulkopuolella. Vaikuttamalla jäsenten käytökseen yhteisön ulkopuolella muokataan jäsenten todellisuutta, mikä toimii tehokkaana miljöökontrollin menetelmänä.
Mantrameditaatio on helppoa. Jos korkein itseoivallusmenetelmä on näin yksinkertainen, miksi tehdä elämästä monimutkaista, ja olla tarttumatta siihen?
..edelleen tarjoillaan sitä helppoa ratkaisua ongelmiin.
Hare Krishna -mantra sisältää kaikki Veda-mantrat. Siksi se tunnetaankin maha-mantrana. Maha merkitsee sanskritin kielellä suurta ja voimallista.
Väite tarjoilee lisää pyhää tiedettä ja mystistä manipulointia.
Krishna itse on läsnä pyhän nimensä yliaistillisessa äänivärähtelyssä. Mitä keskittyneemmin meditoi, sitä syvällisemmin sen oivaltaa. 
Tämäkin väite on silkkaa mystistä manipulointia, joka lisäksi sisältää yhteisön ladattua kieltä, jolla yhteisö määrittelee sanoja, käsitteitä ja tunteita tavalla, joka heikentää jäsenen kykyä hahmottaa todellisuutta yhteisön opeista poikkeavilla tavoilla.
Kuka tahansa, joka kuulee Hare Krishna -mantran, saavuttaa henkistä hyötyä, mukaanlukien eläimet ja kasvit. 
Silkkaa pyhää tiedettä jälleen. Väite on mahtipontisen narsistinen ja esittää opin universaalina hyvän elämän lähteenä.
Monet merkittävät henkilöt kautta aikojen ovat mietiskelleet Hare Krishna -mantraa syvän keskittymisen ja rakkauden vallassa. Mikset sinäkin?
Väite pyrkii vetoamaann auktoriteetteihin mainitsematta itse auktoriteettejä. Kyseessä on siis tyypillinen ajatuksenpysäytysklisee. Yhteisön jäsen ymmärtää väitteen jollain tasolla, mutta ulkopuoliselle se on lähinnä kysymyksiä herättävä.
Ainoa hinta Hare Krishna -mantrameditaatiolle on vilpitön sydän ja halu oppia tuntemaan ja rakastamaan Korkeinta.
Tämä väite ehdollistaa meditaatiolla saatavat tulokset meditaatiota kokeilevan henkilön mielentilasta riippuvaisiksi. Väite on ristiriidassa aiemman väitteen: "Vaikket ymmärtäisi mantran kieltä, ei se haittaa. Se toimii aina." kanssa ja muodostaa siten kaksoissidokseen perustuvan asetelman, joka syyllistää uhrin jos menetelmä ei hänen kohdallaan sitten kuitenkaan toimi. Väite toimii siis lähinnä jo yhteisössä olevien jäsenten ajattelunpysäytyksenä syyttävän sormen osoittaessa epäonnistumisesta yksilöä yhteisön tai opin sijaan.
Henkisinä sieluina olemme osa Korkeinta Sielua (Jumalaa). Hare Krishna -mantrameditaatio on paras tapa ilahduttaa Häntä, joka myös sydämessämme asustaa. Näin itsekin saavutamme rauhan.
Väite tarjoilee jälleen ladatulla kielellä muotoiltua mystistä manipulaatiota ja jatkaa tuttua euforian käynnistystä.
Hare Krishna -mantrameditaation avulla voidaan palata sielun alkuperäiseen onnelliseen, ikuiseen ja tiedontäytteiseen tilaan.
Väite heijastelee monille kulteille tyypillistä ajatusta jostain elämää suuremmasta ja kadonneesta tiedosta. Vihjaamalla, että tieto on taas löytynyt ja sen voi löytää ainoastaan yhteisön kautta, korostetaan oman yhteisön ainutlaatuista, elitismiä.
Hare Krishna -mantrameditaatio vapauttaa kaikesta karmasta. Krishnan nimen lausuminen, edes kerrankin, vapauttaa niin monista karmaisevista vaikutuksista, ettei sitä voi edes ymmärtää.
Jälleen mystistä manipulaatiota höystettynä ladatulla kielellä.
Mitä enemmän meditoit, sitä paremmaksi se muuttuu. 
Tämä väite liittyy jäsenen ajankäytön hallintaan, jolla yhteisö määrittelee jäsenen todellisuutta. Kyseessä on siis jälleen yksi miljöökontrollin keino, jolla yhteisö muokkaa jäsenensä ajattelua. Tavoite on pitää jäsenet jatkuvasti toimeliaina, jottei heille jäisi aikaa etsiä tietoa tai ajatella vaihtoehtoja.
Kuten Veda-kirjoituksissa kovasti suositellaan, onnen ja tyytyväisyyden voi helposti löytää lausumalla ääneen tätä maha-mantraa.
Väite on jälleen sekoitus pyhää tiedettä ja euforian käynnistystä.

Esitteen viimeisellä sivulla annetaan käytännön ohjeita kuinka japahelmimeditaatiota voi kokeilla japahelmien kanssa. Helminauhassa on 108 helmeä ja jokaisen helmen kohdalla lausutaan mantra yhden kerran. Yksi meditointikierros saavutetaan kun on meditoinut koko helminauhan läpi ja aikaa kierrokseen kuluu esitteen mukaan n. 5-10 minuuttia. Esite ohjeistaa meditoimaan mahdollisimman paljon ja kertoo kuinka bhaktijoogit meditoivat vähintään 16 kierrosta päivittäin eli n. 80-160 minuuttia joka päivä.

Luokittelen tämän esitteen perusteella japahelmimeditaation voimakkaaksi mielenmuokkausmenetelmäksi, jonka tavoitteena on kontrolloida Hare Krishna -liikkeen jäsenten ajankäyttöä ja todellisuutta. Se noudattaa perusolemukseltaan "teot johtavat uskoon" -kaavaa, jossa meditoija synnyttää ja kasvattaa uskoa uhraamalla merkittäviä määriä aikaa ja resursseja yhteisön määrittelemiin toimintoihin. Näin olleen en suosittele japahelmimeditaation kokeilemista kenellekkään.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Teosofia

Kolmesta A4-paperista taitettu lehti on nyt jonkin aikaa lojunut pöydälläni. Poimin lehden mukaani Suomen Teosofisen seuran esitepöydästä taannoin tarkoituksenani tutustua pintapuolisesti mistä Teosofiassa on oikein kyse. Lehti on osuvasti nimetty: "Mitä on teosofia?", joten tutustutaampa hieman antaako lehti vastauksia.
Jopa "onnellisina" aikoina nykyinen elämäntapamme usein epäonnistuu tyydyttämään meitä tai tuomaan meille rauhan.
 Joskus tunnemme olomme tyhjäksi ja niimpä etsimme tyydytystä itsemme ulkopuolelta.  
Aina on niitä, jotka johonkin hintaan ovat valmiita tarjoamaan meille nopean keino poistaa tätä sisäisen tyhjyyden tunnetta. 
Ihmiskunta on niin keskittynyt "haluamiseen ja saamiseen", että näytämme kadottaneen näkyvistämme sen - 
Keitä olemme ja miksi olemme täällä! 
Omat hälytyskelloni soivat jo heti luettuani lehden ensimmäiset lauseet. Teksti on manipuloivaa luoden mielikuvia maailmaa vaivaavasta levottomuudesta ja tyhjyydestä, jota ihmisen normaali elämä ei syystä tai toisesta pysty täyttämään. Teksti pyrkii siis synnyttämään lukijan mieleen tarpeen, johon nyt kädessäni olevassa lehdessä yritetään tarjota vastauksia ja jota lukijan mielessä ei ollut ennen kuin hän avaussanat lukee. Toteamalla ihmiskunnan kadottaneen jotain ja esittämällä kysymyksen: "Keitä me olemme ja miksi olemme täällä!" lehtipaljastaa, että kyse on jonkinlaisesta uskonnosta tai filosofisesta aatesuuntauksesta, joka markkinoi itseään muita parempana totuuden lähteenä.

Manipulatiivisen aloituksen jälkeen lehden seuraavilla sivuilla on esitetty johdattevia kysymyksiä vastauksineen aihepiirien painottuessa karman lakiin ja uudelleensyntymisoppiin. Kyseessä on siis uskonto, jossa uskotaan pitkälti budhalaisuudesta tuttuun uudelleensyntymiseen ja kuinka karma määrittelee sitä mitä milloinkin elämässä yksilölle sattuu ja tapahtuu. Itse lehdessä liikkeen uskonnollisuus kielletään toteamalla, ettei teosofia ole uskonto samalla uskotellen, että jokainen jäsen saa uskoa omalla tavallaan ja kuulua haluamiinsa uskontokuntiin. Liikkeen perusperiaatteiksi lehti kertoo seuraavat:
  • Maailmankaikkeus ja kaikki, mitä siinä on, on yhtä keskinäisessä suhteessa olevaa, toisistaan riippuvaa kokonaisuutta.
  • Kaikki atomista galakseihin perustuu samaan universaaliin elämää luovaan Todellisuuteen. Tämä Todellisuus paljastaa itsensä tarkoituksenmukaisissa, jaksollisissa ja järjestetyissä luonnon toiminnoissa.
  • Me jokainen kuljemme omaa ainutlaatuista polkuamme jatkuvasti laajenevan tietoisuuden matkalla, päästäksemme paluumatkan olemuksen lähteeseen.
Lehden luettuani käännyin Internetin puoleen lisätiedon löytämiseksi teosofisesta seurasta. Liikkeen perusti New Yorkissa Helena Blavatsky 1875 yhdessä Henry Steel Olcottin ja William Quan Judgen kanssa. Omien sanojensa mukaan ennen muuttoaan New Yorkiin Blavatsky matkusteli laajalti ja väitti käyneensä mm. Tiibetissä, jossa hän kehitti psyykkisiä voimiaan. Vuonna 1873 Blavatsky muutti New Yorkiin, jossa hän toimi spiritualistimeediona ja sai osakseen myös syytteitä ihmisten huijaamisesta. Vuonna 1877 hän julkaisi kirjan "Isis Unveiled", johon hän kokosi teosofisen liikkeen perusopit. Kirja itsessään on pitkälti kokoelma filosofisia käsityksiä, jotka on koottu lukuisista lähteistä ja näin luotu uusi uskonnollisfilosofinen aatesuuntaus yhdistelemällä monista eri uskomusperinteistä elementtejä. Vuonna 1879 Blavatsky muutti Olcottin kanssa Intiaan, jossa heidän teosofinen filosofiansa oli paikallisille hyvin tutun oloinen ja Intiaan teosofisen seuran osasto muotoutuikin liikkeen suurimmaksi.

Liikkeen uskonnollista luonnetta alleviivaa mielestäni erityisen hyvin vuosien kun 1890 - 1911 aikana teosofisen seuran johtajat vakuuttuivat "lähettilään" saapumisesta. Vuonna 1911 potentiaaliseksi lähettilääksi tunnistettiinkin 11-vuotias Jiddu Krishnamurti, josta liikkeen Intian osasto ryhtyi koulimaan "maailmanopettajaa." Krishnamurtin valintaa ja kouluttamista liikeen johtajaksi ei kuitenkaan katsottu joka puolella positiivisena asiana ja se johtikin liikkeen sisäisiin valtataisteluihin ja hajaannukseen. Lopullisen kuoliniskun messiaaniselle maailmanopettajaprojektille antoi Krishnamurti itse vuonna 1927 irtisanoutumalla häntä varten perustetusta Itäisen tähden veljeskunnasta ja pari vuotta myöhemmin teosofisesta seurasta kokonaisuudessaan.

1920-luvun lopun myllerryksen jälkeen teosofinen seura ei ole kyennyt houkuttelemaan enää suuria massoja. Nykysellään teosofeja arivoidaan maailmassa olevan n. puolet siitä mitä sillä oli kukoistuksensa huipulla 1920-luvun alkupuolella.