maanantai 12. kesäkuuta 2017

Poliittiset kultit

Poliittiset kultit ovat tänä päivänä hyvin ajankohtaisia, joten jokaisen olisi hyvä oppia tunnistamaan ne. Poliittinen kultti esittäytyy usein haastajana vallitsevalle yhteiskuntajärjestykselle näin etsien kannatuksensa yhteiskunnan pudokkaiden ja radikaalien joukosta. Monissa kohdin poliittisten kulttien toiminta muistuttaa hyvin paljon uskonnollisia kultteja. Usein poliittiset kultit ovat ns. yhden asian kultteja, jolloin niiden ideologinen sisältö on helposti omaksuttavissa. Oman ideologiansa ne usein myös väittävät olevan ainoa mahdollinen tulevaisuus, johon syystä tai toisesta kaikkien on pakko alistua. Tavoitteidensa saavuttamiseksi poliittiset kultit ovat myös valmiita käyttämään väkivaltaa ja terroria.

Aivan samoin kuin uskonnolliset kultit niin poliittisen kultin vallan kulmakivenä on informaatiokontrolli. Lietsomalla kannattajiensa mieliin epäluuloa ja vihaa erilailla ajattelevia ihmisiä ja sen itsensä kannalta kriittisiä tietolähteitä kohtaan poliittinen kultti pyrkii rajoittamaan ihmisten pääsyä oman agendan kannalta kriittiseen tietoon. Harhaanjohtaminen on kultin tiedottamisessa arkipäivää. Omasta ideologiasta välitetään ulospäin kaunisteltua kuvaa, se esitetään hiljaisen enemmistön tai pienen ihmisen äänenä valtaeliitin paineen alla. Tämä on näkynyt nykypäivänä ääriliikkeiden äänenpainoissa niiden esittäessä näkemyksiään kuinka valtamediaksi kutsutut tahot ovat osa jotain suurta salaliittoa, jolla yritetään pimittää totuus kansalaisilta. Kannattajat myös omaksuvat usein kultin retoriikan, jossa kaikki erilailla ajattelevat leimataan jollain tasolla halveksuttaviksi epäihmisiksi kuten esim. suvakkihuoriksi, ihmissaastaksi, syöpäläisiksi, maahantunkeutujiksi, natseksi jne. Eri tavalla ajattelevien epäinhimillistäminen laskee myös jäsenen kynnystä väkivallan käyttöön kyseisiä ihmisryhmiä kohtaan.

Poliittisten kulttien voimakas mustavalkoinen ajattelu, elitismi ja me vastaan muut ajattelu voimistaa liikeen sisäistä yhteenkuuluvuutta. Jäsenen mieli pidetään vangittuna istuttamalla fobioita jatkuvilla uhkakuvilla ja sotaretoriikalla, jossa vihamiehiä vilisee kaikkialla. Vain liikkeen oma poliittinen ideologia pystyy korjaamaan vallitsevan korruptoituneen yhteiskunnan. Ladatulla kielenkäytöllä kärjistetään mielikuvia entisestään sekä hankaloitetaan merkityksellisen dialogin syntymistä ulkopuolisen maailman kanssa. Ulkopuolisen maailman vihamieliseksi kokevan jäsenen toimintaa ohjaa yhteisöltä saatavissa oleva hyväksyntä, jossa kaksiteräisyys näyttelee merkittävää osaa. Kritiikin esittäminen ideologiaa tai johtajia kohtaan johtaa jäsenen eristämiseen, sulkemiseen pois yhteisöstä tai häntä voidaan uhata suoralla väkivallalla.

Poliittisten kulttien ideologia on pääsääntöisesti sisäänpäin kääntynyttä ja sulkeutunutta. Valtioihanne on homogeeninen totalitarismi, johon ulkopuolisilla ei ole asiaa. Esimerkkeinä valtion johtoon päässeistä poliittisista kulteista mainittakooon Pohjois-Korea, Maon Kiina, Stalinin Neuvostoliitto, Hitlerin Saksa ja Francon Espanja. Kaikkia esimerkkejä yhdistää voimakas vallan keskittäminen, jossa vallassa olevat eivät ole vastuussa vallankäytöstään kansalle. Kansalaisten arvo ja ihmisoikeudet riippuvat kansalaisen omistautumisesta ideologialle. Toisinajattelijat vaiennetaan kidutuksilla, terrorilla, karkotuksilla ja murhilla.

Poliittiset kultit ovat viime vuosina nostaneet päätään. ISIS ja uusnatsijärjestöt eivät päämääriltään juuri poikkea toisistaan tavoitteiltaan tai toimintatavoiltaan. Onpa meillä juuri tällä hetkellä Suomessa myös hallituspuolueena puolue, jonka viikonloppuna valittu tuore puheenjohtaja kirjoitti aikoinaan blogissaan näin:
”Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko siitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino.” (Jussi Halla-Aho 17.10.2003 Scripta, korostus lisätty)
Halla-aho ei ole irtisanoutunut väkivaltafantasioistaan, joten on mielestäni ihan asiallista kysyä mihin hän aikoo puoluetta viedä. Kehittyykö puolueesta täysiverinen poliittinen yhden aatteen kultti, jossa toisinajattelijat nähdään legitiiminä väkivallan kohteina?

Poliittiset kultit soveltavat pitkälti samoja psykologisia manipulointikeinoja sitoakseen oman kannattajakuntansa liikkeeseen kuin uskonnollisetkin kultit. Siinä missä uskonnolliseksi luokiteltavat kultit käyvät jatkuvaa mielikuvasotaa sielunvihollista ja harhaoppeja vastaan niin poliittiset kultit käyvät mielikuvasotaa vihollisia ja harhaoppisia ideologioita vastaan. Ajauduttuaan tällaisen kultin vaikutuspiiriin kultin uhrin riski radikalisoitumiseen kasvaa. Radikalisoiduttuaan uhrin kynnys käyttää väkivaltaa vihollisiksi koettuja tahoja kohtaan madaltuu ja mikäli liike saavuttaa riittävän suuren kannatuksen voivat seuraukset olla järkyttäviä.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Karismaattisuus Suomessa

Espoon Metroareenalla kaatuiltiin hurmoshengessä 19.-20.5.2017 "Nouse Suomi" -tilaisuudessa. Helsingin Sanomat uutisoi (HS) tapahtumasta jälkijättöisesti 5.6.2017. Ilahduttavaa on kuinka HS oli uutisessaan erityisesti kiinnittänyt huomiota lasten hyvinvointiin ja pyytänyt lausunnot mm. lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilalta ja ammattipsykologeilta, jotka kaikki totesivat ettei tilaisuus olllut lapsille sopiva. Lisäksi Kurttila arvioi tapahtuman olleen lasten etujen vastainen. Iltalehden (IL) otsikko tapahtumasta kertovasta uutisesta oli vieläkin tylympi: "Alaikäiset tärisivät ja kaatuivat "Nouse Suomi" -messussa - "Lapsen oikeuksia rikottu räikeästi". Iltalehti oli lisäksi kysynyt mielipidettä psykologiliiton puheenjohtajalta:
Psykologiliiton puheenjohtaja, kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi Annarilla Ahtola yhtyy Kurttilan mielipiteeseen siitä, etteivät huoltajat välttämättä tiedä, mikä on lapselle parasta.
Uskovaiset vanhemmat, jotka mahdollisesti uskovat toimivansa lapsen parhaan edun mukaan, eivät toimi niin kun vievät lapsiaan tällaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Iltalenhden mukaan Mission Church -seurakunnan pastori Jukka Mononen ei kuitenkaan näe näissä tapahtumissa mitään ongelmaa ja se onkin se suurin ongelma. Seurakunnat ja ihmiset, jotka ovat näiden ongelmien takana, eivät itse kykene näkemään mitään vikaa toiminnassaan. Mieleen nousee Raamatusta Jeesuksen sanat:
Luuk 6:41. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
42. Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.
43. Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän;
44. sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.
Karismaattiset pastorit ilmeisesti uskovat olevansa hyvän puolella ja tekevänsä oikein, mutta todellisuudessa he vahingoittavat ihmisiä, etenkin lapsia toimillaan. Voi toki olla, että joukossa on myös pastoreita, jotka käyttävät hengellisiä ihmeitä elämäänsä kaipaavia seuraajia räikeästi hyväkseen, mutta itse haluan uskoa kuitenkin siihen, että valtaosa ihmisistä ainakin uskoo olevansa oikealla asialla. Steven Weinberg onkin todennut:
Uskonto on loukkaus ihmisen arvokkuudelle. Sen kanssa tai ilman sitä olisi hyviä ihmisiä, jotka tekisivät hyviä asioita, ja pahoja ihmisiä, jotka tekisivät pahoja asioita. Mutta siihen, että saadaan hyvä ihminen tekemään pahoja asioita, tarvitaan uskontoa.
Derren Brown, englantilainen psykologiseen manipulointiin erikoistunut viihdetaiteilija, teki aiheesta joitakin vuosia sitten "Miracles for Sale" TV-ohjelman, jossa hän kouluttaa maallikosta karismaattisen uskolla parantajan. Samalla Derren paljastaa millaisia temppuja nämä karismaattiset ihmeidentekijät showjumalanpalveluksissaan tekevät ja kuinka show on tarkkaan käsikirjoitettu, jotta yleisö saadaan shown aikana lietsottua vastaanottavaiseen mielentilaan. Mitään yliluonnollisia voimia ei tarvita, jotta ihmiset saadaan kokemaan "Pyhä Henki" ja näkemään ihmeitä.

Aiemmin Ilkassa ollut Jorma Metsä-Ketelän "Nouse Suomi" -tilaisuutta käsitellyt lukijan kirjoitus kiinnitti huomiota samoihin seikkoihin kuin HS ja IL uutisissaan. Metsä-Ketelä myös mainitsi kuinka tilaisuuden avauspuhujana oli toiminut kansanedustaja Antero Laukkanen (KD). Meillä on siis eduskunnassa ainakin yksi kansanedustaja, mahdollisesti useampikin, joka näyttää avoimesti tukevan tällaista vahingollista hengellistä toimintaa. Samainen Antero Laukkanen oli paikalla myös kun Uskontojen uhrien tuki ry:n (UUT) edustajat tapasivat eduskunnan Uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän aiemmin keväällä. Metsä-Ketälä nosti kirjoituksessaan esiin myös Alfa-TV:ssä näytettyn keskusteluohjelman, jossa Terho Miettinen ja Raija Pelli, uskonyhteisöissä ilmeneviä ongelmia käsittelevän Harhaanjohtajat -kirjan kirjoittajat, keskustelivat mm. juuri Antero Laukkasen kanssa hengellisissä liikkeiden piirissä esiintyvistä ongelmista. Metsä-Ketälän tulkinnan mukaan Laukkanen oli ilmeisen ymmärtämätön uskonyhteisöissä ilmenevistä ongelmista tai haluton ymmärtämään niitä. Alfa-TV:n keskusteluohjelma oli useita viikkoja eduskunnassa järjesteltyn UUT:n edustajien tapaamisen jälkeen, jossa UUT luovutti kansanedustajille lausunnon, johon oli liitetty kattava luettelo aihetta käsittelevistä kirjoista ja julkaisuista. On hämmentävää kuinka kansanedustaja, jonka pitäisi olla kiinnostunut kansalaisten hyvinvoinnista, näyttää olevan täysin välinpitämätön uskonnollisiin yhteisöihin liittyvistä ongelmista. Ongelmia aiheuttavien uskonnollisten lieveilmiöiden ilmeisellä tukijalla Antero Laukkasella lieneekin se kuuluisa malka silmässä samoin kuin pastori Monosella.

UUT ja muut lasten oikeuksien toteutumisesta huolissaan olevat tahot, kuten lapsiasiavaltuutettu ja uutisissa haastatellut psykologit, joutuvatkin kiipeämään melkoista vuorenrinnettä löytääkseen ongelmiin ratkaisuja kun eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmästä vastakaikua ei ilmeisesti ole tarjolla. Verkostoituminen muiden perus- ja ihmisoikeuksista kiinnostuneiden kansanedustajien kanssa näyttää välttämättömältä, mutta asiasta kiinnostuneiden edustajien löytäminen varmasti tulee viemään aikaa elleivät kyseiset henkilöt syystä tai toisesta itse ilmoittaudu potentiaalisiksi yhteistyökumppaneiksi.